Mr. Stu

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Noora ja Eppu haastoivat Stuban tarttumaan blogipuikkoihin, joten tässäpä siis perjantain kunniksi koirakuulumisia!

komein

1. Olen.. Stuba, toukokuussa kaksi kokonaista vuotta täyttävä pojankoltiainen. En tiedä johtuuko sympaattisesta ulkonäöstäni vai vekkulista käytöksestäni, mutta ohikulkijat luulevat meikämannea vieläkin pennuksi. Osaan kuitenkin käyttäytyäkin, jos tiedän äidillä olevan namia taskussa, mutta muuten ei paljoa nipotus kiinnosta. En minä kuitenkaan mikään ihan rasavilli enää ole, mutta joskus on rankkaa kulkea oikealla puolella tietä poukkoilematta sinne tänne. Johtuu ehkä siitäkin, että meikäläisessä riittää virtaa kuin pienessä kylässä, enkä lenkille päästyäni malttaisi millään pysyä aloillani. Naapurin mamma kutsuukin mua vauhtikoneeksi. Ja toinen naapurin täti pusukoneeksi. Olen kieltämättä melkoinen hurmuri näillä main.

2. Parhaat päikkärit nukun.. äiskän kainalossa. Nytkin tässä pötköttelen ja sanelen, mitä kuuluu kirjoittaa. Äidin mielestä uninen Stuba tuoksuu maailman parhaimmalle.

3. Paras kaverini on.. Aika paljon kaiffareita mulla on täällä kotikulmilla ja koirapuistossa. Oon vähän sellanen jätkä, että tuun kaikkien kanssa toimeen, vaikka pari kertaa oon ottanut turpaankin. Yritän aina pahan paikan tullen mennä maahan makaamaan ketarat ojossa, niin sitten ne kovemmatkin kundit tajuaa, että meikä ei ole mikään uhka. Tosin viime aikoina äiti on alkanut epäillä, että mulla on alkanut hormonit hyrräämään ja uhkailee jollain niksnaks-toimenpiteellä (mitä lie meinaakaan?). Oon nimittäin alkanut sanoa vähän vastaan, jos koiriksessa meinaa tulla matsia. Jostain syystä parhaat leikit leivotaan tummien labbisten kanssa, en itekään tiiä mikä siinä on, mutta joku niissä vetää mua puoleensa.

4. Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina.. Aika hyvää murkinaa mulle tarjotaan, mutta pärjäisin mainiosti pelkällä kanalla ja nameillakin. Ihan luksusta on, kun äiti on paistanut uunissa kanankoipia ja heittää muutaman siivun niistä mullekin.

5. Kun minua pyytää tuomaan lelua, kannan omistajani eteen.. Nyt meni kysymys vähän ohi? Pitäiskö jotain vai tuodakin? Oon tottunut siihen, että meikäläistä palvellaan – ei toisin päin.

6. Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu? Koirapuistossa sedät puhuivat, että mun pitäisi mennä vinttikoirien kanssa juoksukisaamaan, kun olen niin vikkelä jaloistani, mutta itse koen, että hurmaavan ulkonäköni ansiosta meikälle voisi suoda jotain konkreettista tunnustusta.

7. Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästäsi parhaiten mieleen? Hmm, paha sanoa.. Ainakin reissut Forssaan ovat olleet melkoisia tähtihetkiä. Siellä asuu isovanhempieni lisäksi Matti-serkku, joka on kissa. Kovasti yritetään kaveerata, mutta välillä Masa hermostuu ja yrittää vetää meikäläistä pataan.

8. Kenet blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata? No ketä näitä nyt olis? Epun nyt ainakin, mutta ilmoittautukaapa muut kommenttiboxiin, niin katselen kenessä voisi olla potentiaalia.


Posted in Yleinen and tagged by Salla.