PÄIVÄN PARHAAT – TORSTAI

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Päivän paras tyyli:

Hame, paita & hattu – H&M, Laukku – 2ndhand

Päivän paras hämmennys: Miten on mahdollista, että joka ikinen kerta kuulen Kaija Koon Ajoin koko yön biisissä ”voi olla etten koskaan tule siihen mukiin pissaamaan”, vaikka todellisuudessa lauletaan ”voi olla etten koskaan tule sinua kiinni saamaan”. Aloitan kuulemma aina myös saman keskustelun kappaleen kuultuani: ”miten se voi laulaa noin, eiks toi oo vähän oudosti sanottu, tekeeks se raskaustestiä vai mitä se yrittää sanoa”.

Päivän paras ravintola: Osteria da Filippo Raumalla! Kahdessa asiassa olen hyvin kriittinen: kunnon pizzan ja kunnon intialaisen suhteen (hyvää intialaista ei saa juuri muualta kuin Turusta Delhi Darbarista). Kunnollisiksi pizzoiksi luokittelen mm. Via Tribunalin (HKI), Daddy Greensin (HKI) ja Sitkon (TRE) pizzat. Näiden kolmen kovimman joukkoon on kuitenkin tullut uusi tulokas ja se on Osteria da Filippo – ainoastaan puolen tunnin ajomatkan päässä minusta, upeeta!

Päivän paras koukutus: Gilmoren tytöt! Lapsena mua vähän ärsytti siskoni Gilmore-intoilu, mutta juuri nyt Rory, Lorelai ja ihana Stars Hollown pikkukaupunki ovat parasta, mitä tiedän. Ainoa rasittava tekijä on se, että tunnari jää päähän pahemmin kuin mikään muu korvamato ikinä.

Päivän paras aktiviteetti: Syksy lävähtää naamalle ihan näillä näppäimillä ja siksi aionkin ottaa kaiken ilon irti näistä viimeisistä kesää muistuttavista päivistä (ei saisi valittaa, aiempina kesinä +20 olisi ollut ihan huikean hyvä sään puolesta). Viikonloppuna luvassa rapujuhlat ja huominen meneekin niitä valmistellessa!

Päivän paras kysymys: Vaikka viime viikolla haikailin vielä vahvasti menneeseen, niin aloin tässä myös miettiä, että onkohan päivän parhaat jo vähän aikansa elänyt juttusarja? Aina itseäni koskevia arvosteluja lukiessani mainitaan: ”sillä on vieläki ne samat päivän parhaat siellä, ei mitään uutta”. Niin pitäisiköhän pikku hiljaa kehitellä jotakin tuoreempaa?

Päivän paras biisi:


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina | 14 vastausta

WHAT CLOWNS ARE WE

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Löysin kuin löysinkin monen päivän meinailujen jälkeen tänne saakka. Blogi on ollut mielessä harvase päivä, mutta läppärin avaaminen on tuntunut vastenmieliseltä. On ollut niin paljon muita kesäjuttuja touhuiltavana, että tietokoneella kököttäminen ei ole maistunut. Sitten viime postauksen olen käynyt moikkaamassa poroja Lapissa, yrittänyt vesisukseilla huonoin lopputuloksin, nähnyt suurimmat idolini Matin ja Tepon (aika monella taitaa alkaa naama vihertää kateudesta tässä kohdin), ihaillut kaikkien aikojen upeinta myrskytaivasta, miettinyt syksyä ja miettinyt blogia.

Eikö kuulostanut todella pahaenteiseltä tuo viimeinen kohta? Nytkö se viimein ymmärtää lopettaa? Ei se ymmärrä vieläkään. Olen kuitenkin miettinyt todella paljon vanhoja kultaisia blogivuosia ajanjaksolta 2007-2011, jolloin blogit olivat mielenkiintoisinta, mitä koko internetistä saattoi löytää. Blogien takaa löytyvät tyypit olivat (uskomattoman kiinnostavia) perusmimmejä, joiden kuvat olivat ihan samanlaista pikselimössöä kuin kaikilla muillakin. Blogiteksteistä ei löytynyt konnankoukkuja tai laskelmoituja korulauseita – kaikki oli jopa vaarallisen rehellistä.

PARASTA OLI:

-avata minkä tahansa postauksen kommenttiboxi ja kurkata, mitä mehevää sieltä löytyy (kommenttiboxeissa oli aina jotakin mehevää)

-lukea postauksia, joissa bloggaaja esitteli uusimmat kirppislöytönsä hintoineen päivineen

-kun jostakin bloggaajasta oli haastattelu jossakin lehdessä ja se lehti oli saatava

-kuvakollaasit aidoista haavetyyleistä (nykyään korvattu kuvakollaaseilla, joiden on tarkoitus kasvattaa tilipussia)

-kun meininki näytti tältä

-nähdä asukuvien kautta, millainen parveke tai piha kirjoittajalla oli

-kun joku naamaansa piilotellut bloggaaja viimein paljasti kasvonsa tai etunimensä (nykyään itsensä brändääminen on vähän eri tasolla)

-kun kaikkien bloggaajien oli pakko saada samat jutut, kuten Antti Asplundin ristiriipus

-kun blogien nimet olivat jotain ihan hassua, kuten hit me with your rhythm stick, puukkohupparitytöt, luxurious, vanilla cupcake yms. (jotkut eivät vieläkään ole tajunneet siirtyä tähän päivään, esim. Focus on Favorites, MouMou, Polka Dots)

OMIA SUOSIKKIBLOGEJANI OLI:

-Muotikaappi

-Preciousgirl

-Kiiltokuvamaailmani

-Helmi Otsalla

-Rokkirekki

-Fashionweek

Löysin myös tätä kirjoittaessani huikean vauva.fi -keskustelun, jonka kautta päädyin stalkkaamaan vaikka keitä vanhoja blogimaailman hahmoja. Iski hirveä ikävä tyyppejä, joita en edes tunne!

Tämän nostalgiaryöpyn innoittamana olenkin päättänyt yrittää edes jollain tasolla palata vanhoihin kotikutoisiin aikoihin. Itseäni ei nimittäin voisi tippaakaan kiinnostaa lukea blogeja, joissa ylitetään suojatietä eteerisenä tai liimaillaan tekaistuja auringonsäteitä kuviin (muutamista yrityksistä huolimatta en ole itse onnistunut kummassakaan). Olen myös tässä kesän aikana löytänyt instagramista useita pohjoismaisia bloggaajia / sometyyppejä, joiden meiningistä huokuu nimenomaan aitous. Ehkä kaikki ei olekaan lopullisesti pilalla? Ehkä teeskentelylle on tulossa loppu jonain päivänä?

MITÄ JUTTUJA TE IKÄVÖITTE VANHASTA BLOGIMAAILMASTA?


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina | 23 vastausta

JAZZLOVE

Olen vähän pyöräytellyt silmiäni aina, kun kuulen porilaisten puhuvan ”jazzien jälkeisestä masennuksesta”, mutta nyt ymmärrän ihan täysin. Tämä kaupunki on normaalisti aivan aavemainen tyhine liiketiloineen ja autioine katuneineen, mutta vielä viikko sitten väkeä oli kuin pipoa ja terassit viimeistä penkkiä myöden pullollaan, olipa sitten maanantai tai torstai. Pori oli hetken aikaa aivan toisenlainen ja sitä toisenlaista Poria rakastin koko sydämestäni. Nyt meno on taas hiljentynyt lähes entiselleen ja kontrasti viime viikkoon on melkoinen.

Onneksi ymmärrettiin ottaa jazzviikosta kaikki ilo irti ja vietettiin mahdollisimman paljon aikaa niin jazzpuistossa kuin itse konsertissakin. Omat lempparini esiintyjistä olivat yleisön sytyttänyt Aloe Blacc sekä tipat silmäkulmiin kirvoittanut James Blunt. Ihan mahtavaa, että tämä Suomen tyylikkäin ja artistikattaukseltaan kovin festari sijaitsee nimenomaan Porissa! Mulla oli todella hauskaa ja aloin jo odottaa ensi vuoden jazzeja yhtä kaihoisasti kuin koko kaupungin muukin väestö.

Hyvä juttu on kuitenkin se, että vaikka vuoden hurjimmat viikonloput saattavat olla takanapäin, niin vielä on kesää jäljellä ja uusia festareita edessä! Tänä viikonloppuna aion suunnata Raumalle, vesisuksiajelulle sekä lavatansseihin – ei ollenkaan huonoja suunnitelmia nekään.

Pori Jazz, kiitos kun sain olla vieraananne – nähdään taas ensi vuonna!


Avainsanoina | 2 vastausta