Mun piti eräälle yliopiston kurssille kirjoitella terveyteen ja mediaan kytkeytyvä blogiteksti ja aattelin, että voisin päräyttää hieman muokatun ja typistetyn version tännekin ihan vaan blogihiljaisuutta pakoillakseni.
kuva: moodphoto
Kuten ehkä tiedättekin: olen toiminut sosiaalisen median vaikuttajana vuodesta 2007 saakka. Tänä aikana olen oppinut ymmärtämään oman vastuuni sen suhteen, millaista sisältöä jaan ja kuinka se vaikuttaa yleisööni. Tiedän myös, että tietyt julkaisut saattavat lähteä leviämään kulovalkean tavoin ja päätyä jopa iltapäivälehtiin saakka. Osaan jossain määrin jo ennalta arvailla, että joku tietty kirjoitus mahdollisesti herättää erityistä mielenkiintoa ja kerää paljon jakoja. Monesti nimenomaan tunteisiin vetoavat ja tietynlaisella retoriikalla varustetut postaukset aiheuttavat eniten reagointeja yleisössäni.
Sana vaikuttaja ei ole tuulesta temmattu, sillä lukuisia seuraajia keräävät somepersoonat todella vaikuttavat ihmisten valintoihin omassa arjessaan. Vaikuttajamarkkinointi ei ole lisääntynyt sattumalta, vaan on saatu konkreettisia näyttöjä siitä, että sosiaalisen median hahmot omakohtaisine kokemuksineen ovat hyvä tapa mainostaa tuotteita ja palveluja. Siksi onkin varsin huolestuttavaa, kuinka tietyt tahot käyttävät asemaansa väärin ja levittävät jopa virheellistä terveystietoa omissa kanavissaan (siitä aiheesta hieman lisää esimerkiksi täällä).
Ajassamme ei voi liikaa korostaa medialukutaidon merkityksellisyyttä. Annettua informaatiota ei saisi ottaa vastaan pureskelematta, vaan pitäisi ymmärtää katsoa hieman pidemmälle. Myös tutkittua tietoa tai siltä vaikuttavia lähteitä hyväksikäytetään häikäilemättä, eikä vastaanottaja välttämättä ole lainkaan perehtynyt lähdekriittisyyteen. Esimerkiksi kyseenalaista suosiota nauttiva lääkäri Antti Heikkilä jakoi vastikään Facebookissa postauksen, jossa kertoi tutkimustietoon nojaten, kuinka liha on olennaisen tärkeää kasvaville lapsille. Jaetun tutkimuksen mukaan lihatta olleet lapset olivat lyhyempi kasvuisia, heikompia ja vähemmän älykkäitä kuin lihaa saanet lapset (tutkimus oli kuitenkin toteutettu kehitysmaassa ja tutkimuksesta kertova artikkeli oli julkaistu 15 vuotta sitten).
Paljon ajatuksia herättää se tosiasia, että sosiaalisen median viestinnässä ovat taitavimpia muut tahot kuin juuri ne, joilla olisi kaikkein tärkeintä tietoa jaettavanaan. Sosiaalisen mediaan suhtaudutaan julkishallinnossa ja asiantuntijaorganisaatioissa varovasti, kertoo Eija Hukka Ulla Järven toimittamassa teoksessa Tautinen media. Hukka pitää silti myös tärkeänä sitä, että viranomaiset ja asiantuntijat olisivat tavoitettavissa siellä, missä jo puolet verkkoa käyttävistä kansalaisistakin on. Ongelmana kuitenkin lienee se, että sosiaalisen median tiedon välittämisen trendit ja lainalaisuudet ovat erilaisia kuin perinteisessä asiantuntijaviestinnässä.
Sosiaalisessa mediassa kiinnostutaan kiehtovista persoonista ja samaistuttavista kokemuksista. Tällaisia eivät useinkaan organisaatiot ja asiantuntijaelimet tarjoile. Toisaalta yritetty on. Joulun aikoihin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toimialajohtaja julkaisi itsestään kuvan Lapissa HUS:in facebook-ryhmään. Tavoite oli ehkä antaa arkista ja rentoa materiaalia sosiaaliseen mediaan jaettavaksi, mutta valitettavasti huomio kiinnittyi siihen, että vastikään annettujen terveysviranomaisten suositusten pohjalta kehotettiin nimenomaan välttämään kotimaanmatkailua koronaviruksen leviämisen välttämiseksi. Tällainen ristiriitainen viestintä ei varsinaisesti lisää kansalaisten luottamusta terveysviranomaisia kohtaan.
Korona-aika on antanut osviittaa sosiaalisen median voimasta ja vaikutusvallasta. Tämän onneksi ymmärsi myös Suomen Valtioneuvosto, joka oli mukana Ping Helsingin järjestämässä webinaarissa, joka kulki nimellä Luotettava someviestintä kriistilanteessa. Myös THL oli hereillä ja haastoi Suomen vaikuttajat mukaan Viisi valttia koronan ehkäisyyn -kampanjaan. Samoihin aikoihin kuitenkin satoja tuhansia seuraajia omaavat Sara Sieppi ja hyvinvointivalmentaja Martina Aitolehti järjestivät Halloween-bileet, joissa oli mukana paljon muitakin sosiaalisen median vaikuttajia ja julkisuudenhenkilöitä. Tällä esimerkillä näytettiin tuhansille ihmisille vääränlaista kuvaa vastuullisesta toiminnasta epidemia-aikana. Sosiaalisen median vaikuttajien olisikin tärkeää ymmärtää, kuinka omat teot vaikuttavat heidän yleisöönsä. Ei ole yhdentekevää, millaista esimerkkiä näyttää.
Omiin valintoihimme vaikuttaa aivan varmasti se, millaisia ratkaisuja näemme muiden tekevän arjessaan. Se, millainen elämäntyyli koetaan tavoiteltavana, ei synny tyhjiössä. Kun omalta ystävältä tuntuva somevaikuttaja kertoo terveysnikseistään, ottaa moni vinkeistä koppia ja kokeilee omassa elämässään. Tämän vuoksi en haluaisi enää nähdä ideoita aktiivihiilijuomista kehon puhdistajina tai kiitollisuusmenetelmästä pähkinäallergian parantajana. Tietyissä tapauksissa nämä vinkit voivat olla jopa hengenvaarallisia, eikä turvallisuus- ja kemikaalivirasto olekaan turhaan antanut Maria Nordinille uhkasakkoa virheellisen terveystiedon levittämisestä markkinoinnissaan.
Olisi mielettömän hienoa, jos kaikkein eniten seuraajia keräisivät ne henkilöt, joille asema terveysvaikuttamisen esikuvana sopisi myös vastuullisesta näkökulmasta katsottuna. Valitettavasti tänä päivänä tilanne ei kuitenkaan ole tämä. Monet sosiaalisen median suosituimmat hyvinvointivalmentajat tuntuvat vähät välittävän terveysnäkökulmista, vaikka juuri terveyden edistämisellä palvelujaan myyvät ja sisältöään luovat. Voi olla, että myös käsitys terveydestä on ajassamme hieman vinksahtanut, eikä enää hahmoteta, millainen elämä on terveellistä. Monet terveyteen liittyvät tavoitteet kytkeytyvät ulkonäköön, eikä todelliseen hyvinvoinnin tavoitteluun.
On selvää, että sosiaalinen media on haastanut asiantuntijuuden. Asiantuntijatietoon saatetaan suhtautua vain yhtenä mielipiteenä muiden joukossa, eikä pseudotieteellisten julkaisujen levittäminen ainakaan selkiytä tiedon roolia yhteiskunnassamme. Terveyden esikuvat eivät löydy terveyskeskuksista tai THL:n johdosta, vaan sosiaalisesta mediasta. On kuitenkin ollut ilahduttavaa huomata, että myös lääkärit ja muut asiantuntijat ovat jalkautuneet someen. Esimerkiksi Juhani Knuuti on ottanut roolia terveyshuuhaan torjumisessa ja Anni Saukkola puolestaan päivittää menestyksekkäästi somekanavaansa Instagramissa. Sopii toivoa, että vastaavanlaisia lääkäreitä nähtäisiin jatkossa enemmänkin, ja että myös julkishallinnolliset instituutiot löytäisivät jollain tapaa oman roolinsa sosiaalisessa mediassa.
