Mä olen koko syksyn kuolannut ruututakkitrendin perään ja haaveillut omasta ruudullisesta paitatakista. Toistaiseksi olen bongannut näitä kyseisiä takkeja vain epäeettisesti toimivien brändien valikoimista tai niitä samoja epäeettisiä takkeja kirpputoreilta. Mistä tulikin mieleeni tämän postauksen aihe: pikamuodin ostaminen kirppikseltä.

Nykyisin aika moni tuntuu ajattelevan, että pikamuodin ostaminen kirpputorilta on yhtä tuomittavaa kuin pikamuodin ostaminen suoraan kaupasta. Toimimalla näin, tuet välillisesti pikamuodin olemassaoloa ja rahoitat jonkun toisen pikamuotishoppailua. Itse en ajattele aivan täysin samoin, vaikka näen asiassa joitakin ristiriitaisuuksia. Mulle pikamuoti on mustaa, kirppishoppailu valkoista ja pikamuoti kirppiksellä harmaata aluetta. Ei paras valinta, mutta parempi kuin entiset tapani. Jos haluaisin olla 100 prosenttisen synnitön, omistaisin hyvin pienen määrän tarpeellisia vaatteita, enkä ilmaisi itseäni pukeutumisen kautta tai välittäisi tyylillisistä seikoista.

Loppujen lopuksi aika harva brändi loistaa vastuullisuusasioissa ja mutuilisin, että valtaosa kirpputorien valikoimasta koostuu vaatteista, joiden alkuperä ei ole täysin eettinen. Vintagevaatteita voi käyttää hyvillä mielin, mutta aika moni hintavampikin brändi valmistaa tuotteitaan ympäristöstä tai ihmisoikeuksista piittaamatta. Liian usein epäeettisten vaatevalmistajien joukkoon niputetaan vain ne perinteiset H&M:t ja Zarat. Kannattaa katsoa esimerkiksi Eetti ry:n raportti suomalaisten brändien vastullisuudesta – monella kotimaisellakin toimijalla olisi rutkasti parantamisen varaa. Toki maailmanlaajuisesti toimivat jättiyhtiöt turmelevat maapalloa enemmän kuin pienemmät tekijät, mutta jos hiuksia lähdetään halkomaan, niin ei sitä eettisyyttä takaa yrityksen pienempi koko, kotimaisuus tai korkeampi hinta.

Omalla kohdallani olen järkeillyt asian niin, että panokseni on riittävä, kunhan suosin ensisijaisesti käytettyä ja kierrätettyä. Olen viimeksi ostanut vaatteen suoraan kaupasta huhtikuussa 2019. Tämän jälkeen mun vaatekaappi on päivittynyt vain second hand -löydöillä tai muutamilla vastuullisten brändien pr-sampeilla (Voglia, Cardon Collection, Very Nice). Ainiin ja Weecosin välityksellä olen ostanut alusvaatteita. Voisin hyvillä mielin ostaa enemmänkin vaatteita esimerkiksi Weecosin kautta, mutta jostain syystä kirppishaukkailu on vienyt mennessään. 

Toisaalta olen miettinyt sitäkin, että olenko kävelevä pikamuodin mainostaulu, jos hankin kirpputorilta pikamuotia huutavan takin. Tätä voisi verrata siihen, etten käytä lainkaan tekoturkisvaatteita tai asusteita, sillä koen ruokkivani turkistrendin olemassaoloa sellaisiin pukeutumalla. Samaa voisi tavallaan ajatella myös pikamuotivaatteista – tai ainakin niistä, jotka ovat helposti tunnistettavissa tietylle brändille kuuluviksi. 

Huomaan, että musta on tullut aikamoinen kireilijä näissä vaateasioissa ja se on kai ihan hyvä juttu. 

Mitä mieltä te ootte pikamuodin ostamisesta kirpputorilta?