MITÄ LUPASIN VUODELLE 2019?

FOCUS ON FASHION | Yleinen

En ole uudenvuodenlupausten suurin fani, mutta silloin tällöin teen niitä itsekin. Tuntuu, että ihmisen elämänhallinta on hukassa, jos pitää aina vuodenvaihteessa luvata itselleen kuut ja taivaat tai alkaa totaalikieltäytyjäksi. Paljon hedelmällisempää olisi opettaa itselleen, mitä tarkoittaa kohtuus. Toki, jos oikeasti on pahoja ongelmia sokerin tai alkoholin kanssa, niin parempi jättää kokonaan käyttämättä. Omalla kohdallani kuitenkin uskon, että satunnainen sallittu herkuttelu antaa enemmän tuloksia kuin mikään lakko. Jos siis pyrkisin herkuista eroon – sitä en tänä(kään) vuonna kuitenkaan tee!

Tänä vuonna päätin luvata itselleni jotakin, jota olin harjoitellut jo koko edellisvuoden loppupuoliskon.

Lupasin, että vuonna 2019 yritän mahdollisuuksien mukaan välttää uuden ostamista. Jos jotakin tarvitsen, pyrin hankkimaan sen ensisijaisesti kirpparilta tai kierrätettynä. En lupaa, etten osta enää ikinä mistään mitään, mutta lupaan punnita tarkemmin, mitä todella tarvitsen. Tämä on mielestäni asia, jossa mun tulee tänä vuonna tsempata. Ja tulkinnanvaraistahan on, että mitä sitä ihminen oikeasti tarvitsee. Voisin kai elää parilla vaatekerralla vuoden ympäri tai heittäytyä kunnolla Pentti Linkolaksi, mutta tässäkin asiassa ehkä joku sellainen kohtuus ja järki olisi omalla kohdallani toimivampi ratkaisu. En kuitenkaan yleiseltä habitukseltani muistuta Penttiä kovinkaan paljoa, eikä tämän uudenvuodenlupauksen ole tarkoitus vaikuttaa varsinaiseen tyyliini millään tapaa.

Lupaukseni kohdistuu aika pitkälle vaatteiden hankkimiseen, sillä muilta osin kulutustottumuksissani ei liene yhtä paljon moitittavaa. Jo etukäteen uumoilen, että tämä lopputalvi sujuu mallikkaasti, mutta kesän kynnyksellä saattaa kukkamekot aiheuttaa taas ylimääräisiä sydämen tykytyksiä. Voisin sopia itseni kanssa, että aina kun ostan uutta (tarpeettomaksi luokiteltavaa), luovun myös jostakin vanhasta.

Mutta miten meni tammikuu?

Tammikuussa en ostanut mitään muuta uutta kuin viisivuotiskalenterin sekä muistivihon. Shoppailtua tuli kuitenkin kirpputoreilla. Löysin kirppiksiltä mm. kivoja sisustusjuttuja, pienen pöydän, kahdet kesäkengät sekä pitkän vintage-toppatakin. Nostan itselleni hattua, jos sama meno jatkuu vielä helmikuussakin.

On ollut ilo huomata, kuinka omat kulutustottumukset ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Aloittaessani blogini vuonna 2007 shoppailuni oli aivan holtitonta ja vaatteiisin paloikin rahaa useita satasia kuukaudessa. Tuolloin oli myös tapana raportoida blogiin aivan jokainen uusi hankinta lakkapullosta sormikkaisiin. Ihan kiva, että meininki on yleisestikin muuttunut tuosta kulutushysterian kyllästämästä aikakaudesta edes jonkin verran parempaan suuntaan – ainakaan sairaalloinen kuluttaminen ei ole enää millään tapaa in.


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , | 1 vastaus

KOLMENKYMPINKRIISI

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Kyselin Instagramin puolella (@sallajokin) vinkkejä ikäkriisin selättämiseen ja sain ihan hirveästi viestejä aiheesta! Täytän tosiaan ensi viikolla pyöreitä vuosia, eikä se lähtökohtaisesti tunnu yksinomaan kivalta asialta. Jos ihan rehellinen olen, niin ahdistaa (ahdistaa paljon).

”Ikä on vaan numero. Se ei estä sua tekemästä tai kokemasta samoja asioita kuin 18v. Eri asia sitten haluaako tehdä niitä”, eräs seuraajani kirjoitti.

Tässä ehkä kiteytyy koko ikäkriisini ydin. Tavallaan haluaisin edelleen olla 18-vuotias, jottei kukaan odottaisi multa mitään erityistä. Korvissani humisee päivästä toiseen yhteiskunnan odotukset lisääntymisestä ja aloilleen asettumisesta. Harvase päivä saan myös seurata tuttujen ja tuntemattomien ihmettelyä tavastani elää. Ei tämän ikäinen voi pomppia kaupungista toiseen, miettiä omaa paikkaansa, kokeilla eri työpaikkoja tai asua kommuunissa. Minusta ollaan jopa aidosti huolissaan, kun en tässä iässä täytä niitä kriteerejä, joita ilmeisesti kunnon kansalaiselta odotetaan. Pitäisi hypätä siihen perinteiseen oravanpyörään ja ymmärtää pysyä siellä.

Toinen mitä pitäisi ymmärtää jo tehdä, on lasten hankkiminen. Itse mahdollisesti haluaisin joskus tulevaisuudessa lapsia, mutta tällä hetkellä en ole missään määrin valmis edes harkitsemaan asiaa. On ihan biologinen fakta, että ellen kohta ala harkita, saattaa lapset jäädä saamatta. Mutta sitten se on niin. Uskon vahvasti siihen, että kaikella on aikansa, paikkansa ja tarkoituksensa. Jos mun elämänpolkuuni ei kuulu jälkeläisiä, niin hyväksyn myös sen. Tuntuu silti epäreilulta, ettei miesten tarvitse murehtia oman hedelmällisyytensä hiipumista samalla tavoin.

Toisaalta aika paljon saan itsekin ihmetellä itseäni ja omaa toimintaani. Olen todella herkkä välittämään siitä mitä muut ajattelevat, mutta samaan aikaan myös teen juuri niin kuin itse tahdon. Ei auta sanoa, että elä just niin kuin haluat elää, sillä sen teen ihan varmasti. Se ei kuitenkaan estä mua ahdistumasta muiden lataamista odotuksista. Ja ”muiden” lataamiin odotuksiin luen ihan päättömiä juttuja, kuten uutiset synnytystalkoista. Mun kaltaisten toilailijoiden johdosta Suomen syntyvyys on ennätysalhaista.

Eräs toinen seuraajani kirjoitti, että ”omien epävarmuuksien keskellä sitä melkein oottaa, että ois jo oikeesti aikuinen, eikä nuori aikuinen, joka epäilee kaikkee omia tekemisiä ja ettii omaa paikkaa”. Toivon todella, että tuollainen itsevarma tulevaisuus olisi minullakin edessä – tässä kolmenkympin kynnyksellä nimittäin on elämä epävarmemman oloista kuin koskaan aiemmin. Hassua, että silloin 18-vuotiaana olin lähempänä sitä hyväksyttyä ”peruselämää” kuin mitä nyt olen.

Tästä ikäahdingosta huolimatta olen tällä hetkellä kovin tyytyväinen siihen, mihin elämä on minua kuljetellut, mitä eteeni antanut ja mitä tulevaisuudelle vielä lupailee! ♥


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , | 4 vastausta

MARRASKUUN ABC

FOCUS ON FASHION | Yleinen

A Armolliset säät. Tämä oli varmasti eletyn elämäni kaunein marraskuu. Kaamosaika ei ole tuntunut yhtään niin rankalta, kun aurinkokin on silloin tällöin näyttäytynyt.

B Blogiin kirjoittamisen vaikeus. Tuon taannoisen koeaikakikkailukohun jälkeen on ollut vaikeaa palata blogiin normaalien aiheiden äärelle. Oikeasti tekisi mieli jauhaa tuosta samasta vielä viikkotolkulla, mutta yritän hillitä itseni. Ainakin toistaiseksi.

C Cyber Monday ja Black Friday jäivät omalta osaltani ihan kaikin puolin väliin. En ostanut mitään, en lähtenyt näiden päivien ympärille rakennettuihin yhteistyökamppiksiin, enkä myöskään ottanut kantaa koko kulutusjuhlaan. Tavallaan ällöttää ihmisten alennusmyyntisekoilu, mutta toisaalta samaan aikaan intoilen itse, mitä voisin hankkia läheisilleni joululahjaksi. Rakastan joululahjojen ostamista ja aion ostaa joululahjoja tänäkin vuonna. Tavoitteeni on kuitenkin hankkia kaikki kotimaisena.

D Dödö. Mistä alumiiniton hyvä deodorantti? 

E Etikkainho. Tässä yksi päivä kävi niin onnettomasti, että erehdyin pistämään poskeeni salaattia, jonka uumeniin oli kätketty hyvin etikkaista salaatinkastiketta. Kaikki ystäväni tietävät kertomattakin, miten tämä tarina päättyi ja ehkä muutkin osaavat arvata.

F Forssan murre. Olen huomannut viime aikoina töksäytteleväni normaalin puheen sekaan lauseita vorssaksi. Niille, jotka eivät tiedä miltä vorssa kuulostaa, voin kertoa, että ei hyvältä.

G Google Analytics näytti melkoisen rajuja lukemia tämän kuun osalta. Koskaan aiemmin koko 11 vuotisen blogihistoriani aikana ei sivuillani ole käynyt niin paljon porukkaa (varmaan edes yhteensä). Oli aika hienoa kokea, kuinka saa sanansa kuuluviin tärkeän aiheen tiimoilta!

H Huojennus. Huojennus ja helpotus ovat olleet marraskuun suurimmat tunteet. Toisaalta myös pelko, mutta sille en aio antaa valtaa.

I Ihmiset. Olen tavannut marraskuun aikana niin kivoja tyyppejä, että voisi melkein pienet itkut tirauttaa. 

J Jouluintoilu. Viime vuosina joulu on jotenkin päässyt livahtamaan ohitseni liian nopeaan, mutta nyt olen ehtinyt hääräillä kyllikseni jo marraskuussakin.

K Kirppishaukkailu. Olen myllännyt kirppareita vimmatusti ja tehnyt ihan mielettömiä löytöjä.

L Love Island. En katsonut jaksoakaan, mutta olisi varmaan pitänyt, sillä olen selvästi pudonnut joiltain hyvin merkittäviltä kärryiltä ja sivistykseeni on syöpynyt parantumaton aukko. (sen sijaan olen sairaalloisen koukussa Napakymppiin)

M Maton metsästys. Olen koko marraskuun metsästänyt olohuoneeseen mattoa – tuloksetta. Mattoeksperttien vinkit kehiin!

N Naapurissa asuva vanhempi mieshenkilö, joka kysyi saisiko tutustua koiraani paremmin? ♥ ♥ ♥ 

O Oma aika. Välillä tuntuu hullulta, miten pitkään pystyn vain makaamaan paikallani omien ajatusteni kanssa. Ja miten paljon sitä tarvitsen. 

P Pikkujoulut. Toissa viikonloppuna oli tämän vuoden ekat pikkujoulut, jotka juhlittiin bloggaajaporukalla Juhlatila M6:ssa Zadaan, Timman ja Venuun järkkääminä. Oli ihan mielettömän kiva ilta!

Q Q10 ja muut ravintolisät. Tässä kuussa olen ottanut purkista sinkkiä, c-vitamiinia ja d-vitamiinia, mutta olen miettinyt myös paljon puhutun ferritiinilisän hankkimista.

R Remonttiunelmat. Olen viime aikoina unelmoinut kovasti kodin pintaremppailusta.

S Surulliset elokuvat. Menin katsomaan Norjan terrori-iskujen pohjalta tehdyn elokuvan 22. July ja jäljelle jäi pelkkä pohjaton pahanolontunne. 

T Tuulilasin vaihto. Edessä taas lempihetkiäni: tuulilasin vaihto, auton huolto ja katsastus. Jos joku asia ei ole mukavuusalueellani, niin kaikki autoihin liittyvät paikat, joissa pelkään esitettävän yksinkertaisia kysymyksiä, joihin en osaa vastata.

U Uusi vuosi. Olen varovasti jo suunnannut ajatuksiani tulevaan vuoteen. Uuden kalenterinkin jo hommasin ja tein ensimmäiset merkinnät!

V Viininlehtikääryleet. Marketin säilykehyllyltä. Ihan parhaita.

W ”A word after a word after a word is power”, Margaret Atwood. Olen viime aikoina miettinyt, että olisi joskus kiva kirjoittaa työkseen enemmänkin. 

X Xmas! Voiko sen joulun tunkea vielä tähänkin? (en yllättäen keksinyt mitään muuta kirjaimeen sopivaa)

Y Yyteri. Ihan superkaunis talvellakin.

Z Zadaa-shoppailu. Löysin syksyllä toteutetun IG-yhteistyön tiimoilta Zadaan taas uudelleen ja sen jälkeen onkin tullut tehtyä ihan mielettömän kivoja 2ndhanhd-löytöjä puhelimen välityksellä.

Å Åbolove. Turkua on ollut kova ikävä.

Ä Äidille soittaminen. Ollaan puhuttu äidin kanssa puhelimessa viime aikoina tosi paljon ja äidin numero onkin edelleen se, jonka näppäilen, jos tuntuu, että koko maailma on ihan pilalla.

Ö Överisti irtokarkkeja. Tuli ostettua viikonloppuna niin jättimäinen irttaripussi, että tämäkin keskiviikkoilta on varsin sokerinhuuruinen. Kun vetää välillä näin poskettomat överit, ei tee enää puoleen vuoteen (viikkoon) mieli mitään. 


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina | 8 vastausta