HEIPPA BLOGI

FOCUS ON FASHION | Yleinen

En oo käynyt täällä niin pitkään aikaan vilkuilemassa edes saapuneita kommentteja, että oli jo vaikeuksia muistella omia WordPress-tunnareita. Mulla oli äärettömän kiireinen loppukevät, joka piti sisällään opiskelua, päivätöitä sekä kevytyrittäjyyttä. Ja näitä kaikkia ihan sata lasissa. Blogille ei siinä vilskeessä oikein enää riittänyt aikaa, mutta täällä ollaan taas! Mulla alkoi viime torstaina kesäloma, joten tässä ajassa ajattelin laittaa kaikki hunningolle jääneet elämän osa-alueet taas kuntoon. Voisin aloittaa sen projektin tekemällä kunnon bucketlistin kesälle.

Kesällä 2020 aion..

..saada silmäni taas tuikkimaan. Uusimassa podcast-jaksossamme juteltiin sieluni sammumisesta ja sen aion kyllä löytää takaisin.

..ostaa mahdollisimman paljon marjoja ja kasviksia torilta. Uusin pakkomielteeni on voissa paistetut porkkanat, jotka on kyllä ihan liian vähälle arvostukselle jäänyt herkku!

..saada kuivaksi nuupahtaneen ihoni kosteustasapainon kuntoon (aika hyvin oon siinä jo onnistunut)

..ottaa sykähdyttäviä kesäkuvia, jotka lämmittävät mieltä vielä talvipakkasillakin

..harrastaa yllin kyllin kotimaanmatkailua. Olisi kiva käydä esimerkiksi Itä-Suomessa, jossa en ole liiemmin reissannut.

..kierrellä piilossa lymyileviä maakuntakirppiksiä ja löytää ihania mummohameita sekä kukkamekkoja

..kuikuilla asuntomarkkinoita oman pihan toivossa. Haluaisin löytää kivan rivitalokolmion hyvien kulkuyhteyksien varrelta.

..laiskotella ja pötkötellä varastoon oikein huolella

..tehdä ihan pikkiriikkisen kesäopintoja, jottei työn ja opiskelun yhdistäminen syksyllä olisi ihan niin rankkaa kuin tänä keväänä

..syödä mahdollisimman usein ulkona. Piknikkejä ja brunsseja viltin päällä sekä ravintolalounaita terasseilla.

..nuuhkia ihanan tuoksuista meri-ilmaa ja polskia lämpimissä järvivesissä. 


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina | 2 vastausta

VAPAA PARANTUMAAN?

FOCUS ON FASHION | Yleinen

kuva: moodphoto

Kirjoitin taannoin eräälle folkloristiikan kurssille esseetä Maria Nordinista ja Antti Heikkilästä vernakulaareina auktoriteetteina, ja sitä kautta tuli perehdyttyä näihin henkilöhahmoihin varsin perusteellisesti. Ajattelin jakaa tuon esseen pohjalta syntyneitä ajatuksiani vähän teidänkin kanssa, sillä aihe on ajankohtainen ja tärkeä.

Oma sairaushistoriani on pitkä kuin taivas. Top kolmoseen laittaisin lapsuusiän epilepsian, leukaluun kasvaimet ja teini-iästä saakka jatkuneen pyörtyilytaipumuksen. Viimeksi mainitulle ei ole löytynyt mitään syytä, vaikka lääkärikäyntejä ja kalliita tutkimuksia on taustalla runsaasti. Viikon päästä olen jälleen menossa saman aiheen tiimoilta vastaanotolle.

Olisin mielestäni melko potentiaalinen asiakas Maria Nordinin Free to heal -verkkokurssille. Äänitän Kuuhullut -nimistä podcastia, uskon sielujen kiertoon, karmaan ja vaikka mihin ”humpuukiin”. Lisäksi minulla on tämä ”mystinen sairaus” eli taipumus huimaukseen ja pyörtyilyyn. Voin rehellisesti sanoa, että perehdyttyäni Nordinin asiakaspalautteisiin, mielessä kävi myös hänen kurssinsa kokeilu (Nordin on siis kehittänyt menetelmän, joka perustuu hänen mukaansa mm. aivojen plastisuuden hyödyntämiseen ja mikrobiomin muokkaamiseen). Tuloksettomissa tutkimuksissa ravaaminen on rasittavaa, eikä mieltäni varsinaisesti piristänyt erään lääkärin rasituskokeen jälkeinen kommentti siitä, että vikaa minulla on vain korvien välissä (kyllä, juuri näillä sanoin).

Uskon silti vahvasti myös lääketieteeseen. Professori Juhani Knuutilla on hyviä pointteja tässä kirjoituksessa. Tukes ei myöskään jakele uhkasakkoja huvin ja viihteen vuoksi, vaan syystä (lue lisää: Jättimäinen uhkasakko rajoittamaan bloggari Maria Nordinin aivokurssin markkinointia – lievin mahdollinen keino, Tukes perustelee). On vaarallista, että vernakulaarin auktoriteetin aseman saavuttaneet tahot viestivät varomattomasti näkemyksistään. Kaikki kuulijat eivät valitettavasti osaa tarkastella saamaansa informaatiota siinä valossa, jossa se pitäisi tehdä.

Osa jäi mahdollisesti miettimään, mitä ihmettä tarkoitetaan vernakulaarilla auktoriteetilla. Vernakulaari auktoriteetti on taho, jolla on itse opittua kokemusta, tietoa tai taitoa sekä vaikutusvaltaa ja arvostusta. Vernakulaari auktoriteetti on usein nimenomaan yksittäinen henkilö, joka on saavuttanut kansanomaista uskottavuutta. Eli vloggaajat, bloggaajat, julkkikset ja muut tyypit, joilla on paljon seuraajia ja nyökyttelijöitä puheenvuoroilleen.

Nordinin kurssin markkinoinnissa ja nettisivuilla annetaan ymmärtää, että kurssin avulla pääsee eroon vakavistakin sairauksista. Marianordin.freetoheal -instagram-tilillä on tällä hetkellä 21,6 tuhatta seuraajaa ja päivityksissään hän kertoo mm. verkkokurssinsa avulla saavutetuista tuloksista. Päivitysten alta löytyy usein kommentteja, joissa kiitellään vuolaasti kurssista ja sen lunastamista lupauksista. Seuraajakunnasta löytyy myös paljon julkisuudesta tuttuja hahmoja, jotka osoittavat tukeaan kuvista tykkäilemällä. Lisäksi Nordinin kurssi on saanut ihailua monen suositun sosiaalisen median vaikuttajan kanavissa, mikä on omiaan vahvistamaan Maria Nordinin asemaa vernakulaarisena auktoriteettina ja vakavasti otettavana opastajana.

En missään nimessä täysin tuomitse Nordinin kurssin tapaa hoitaa itseään – varsinkaan, kun en ole itse edes kokeillut. On hienoa, että omasta hyvinvoinnista pidetään huolta ja apua osataan etsiä muitakin kuin perinteisiä reittejä pitkin. Jos joku on saanut positiivisia kokemuksia Free to heal -kurssin menetelmistä, on se tietenkin mahtavaa. Olen silti ihan äärimmäisen huolissani siitä kulttimaisesta piirteestä, joka kurssin ympärille on muodostunut sekä siitä, että sairauksien hoidosta ja synnystä levitetään virheellistä tietoa. Esimerkiksi endometrioosin ei katsota nykytiedon valossa johtuvan tunnetasolla käsittelemättä jätetyistä asioista, kuten Nordin eilisessä Instagram-päivityksessään väittää.


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina | 6 vastausta

LUPAUKSENI VUONNA 2019: VÄLTÄ UUDEN OSTAMISTA – KUINKA ONNISTUIN?

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Tammikuu 2019: Lupaan, että vuonna 2019 yritän mahdollisuuksien mukaan välttää uuden ostamista. Jos jotakin tarvitsen, pyrin hankkimaan sen ensisijaisesti kirpparilta tai kierrätettynä. En lupaa, etten osta enää ikinä mistään mitään, mutta lupaan punnita tarkemmin, mitä todella tarvitsen. Tämä on mielestäni asia, jossa mun tulee tänä vuonna tsempata.

Kuinka onnistuin?

Alku oli luonnollisesti hankalin. Olin tottunut viettämään aikaa shoppaillen ja vaateliikkeissä kierrellen. Olin kyllä himmannut osteluvauhtiani jo aiemmin ja pidättäytynyt pikamuotiketjujen houkutuksista melko kiitettävästi. Kaikkein hankalinta kuitenkin oli jollain tapaa se, että tylsyyden iskiessä kauppakeskusten kiertely ei enää ollutkaan vaihtoehtona aktiviteettilistalla. Jossain määrin koin myös, että minussa eli tietynlainen shoppaushimo, joka vaati hankkimaan jotakin uutta säännöllisin väliajoin pysyäkseni tyytyväisenä. 

Kirppikset olivat onneksi ratkaisu kaikkeen. Second hand -liikkeissä tehdyt löydöt tyydyttivät shoppailuhimojani ja kirpputorien aktiivinen kiertely oli apu myös tylsyyden iskiessä. Aika kirppishaukka olin jo ennen uudenvuodenlupaustani, mutta tämä projekti sai nostettua minut vielä leveliä korkeammalle. Loppuvuodesta aloin karsia myös kirppisshoppailun suhteen ja pääsin eroon vaatekaapin päivitysvimmasta. Aloin viimein ymmärtää, kuinka vähällä sitä pärjää, ja että tylsyyden iskiessä teen mielummin jotain kehittävämpää.

Vuoden varrella sattui toki myös muutamia repsahduksia. Heti helmikuussa mulla oli kuvaukset Saksassa ja vaatekaappi näytti mielestäni vuodelta 2013. Menin ja ostin itselleni kaksi uutta asukokonaisuutta. Huhtikuussa puolestaan palkitsin itseni uudella jumpsuitilla, joka kyllä kieltämättä oli aika hyvä ostos. Nämä olivat ainoat uutena hankitut vaateostokseni vuonna 2019, jos sukkahousuja ja alusvaatteita ei lasketa. 

Mun heikkous on aina ollut nimenomaan vaatteiden ostelu. Sisustusjuttujen, kosmetiikan. keittiövälineiden, elektroniikan tai muun haaliminen ei ole ollut kohdallani ongelma. Ylikuluttaminen ja väärien arvojen tukeminen olivat asioita, joista tahdoin tämän lupauksen kautta perinpohjaisesti eroon ja siinä myös onnistuin – paljon paremmin kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Projektin onnistumisessa auttoi aika paljon myös sisälläni kytevä ilmastoahdistus, joka pakotti näkemään asioita muun kuin oman navan kautta. Minun pinnalliset tarpeeni eivät ole hyvä syy edistää vääriä asioita.

Jatkossa tulen pitäytymään tällä samalla hyväksi havaitulla linjalla. Olo on jotenkin vapaampi, kun ei koe enää olevansa riippuvainen materiasta. Näin jälkeenpäin katsottuna ajattelen olleeni jollain tapaa jopa addiktoitunut. Se hyvä mieli ja tyydytys, jonka uudet vaatekappaleet toivat, ei ollut ihan normaalia. 


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , | 2 vastausta