Viikonloppu oli tehty suklaasydämistä, jääkiekosta, kuvauksissa virnuilusta, karvakavereista ja äidin pöhköistä kysymyksistä.

Äiti uteli, että saisikohan hänkin joskus kommentoida mun blogiini. Tottakai saa! Ensinnäkin siksi, että äitini on harvinaisen cool ja toisekseen siksi, että kommentithan ovat bloggaajan onnellisuuden mittari. Ihan sama kuka niitä laittaa ja mitä niissä lukee, mutta kunhan on mahdollisimman edustavat lukemat kommenttiboxissa, niin on blogisti tyytyväinen.

Kuulosti vitsiltä, mutta tottahan se on. Mikäli kommenttilaatikko kuitenkin huutaa tyhjyyttään, voi bloggaaja käydä lohduttamassa itseään analyticsissä tai blogilistan/bloglovinin tilastoissa. On hyvä säännöllisin väliajoin kertoa lukijoillekin, että näin ja näin monta tyyppiä mua seuraa. Varsinkin, jos on jotain millä leijua.

Oman blogini alkuaikoina muistin julistaa vähintäänkin kerran viikossa kävijätilastoja! Tonni kuussa oli kova luku niihin aikoihin. Kommentteja tuli silti hirmuisen paljon enemmän kuin näinä päivinä. Lukijat sitoutuivat lukemiinsa blogeihin tiiviimmin ja oli ikään kuin velvollisuus sanoa jotakin postauksen vilkuiltuaan. Nykyään ihan marginaalinen osa jättää puumerkkinsä, vaikka kuinka kinuaisi kirjoituksen lopussa nököttävien kysymyksien avituksella kommentoimaan. On se nyt kumma kun ei viestejä heru, vaikka miten jankkaisi söppänää vai reppanaa. 

Siitä huolimatta, että bloggaajien kommenttiriippuvuus onkin aavistuksen säälittävää, niin kyllähän se ihan tosissaankin tuntuu vähän pöhköltä jaaritella sivutolkulla värssyjä elämästään valtavan suurelle yleisölle, josta vain muutama aktivoituu juttelemaan. Vuorovaikutus on ainakin itselleni se kaikkein parhain asia koko bloggaamisessa. Joka kerta yhtä kiva kuulla, millaisia ajatuksia tekstini tai kuvani ovat herättäneet. Hiljaisuudesta vedän omat johtopätökseni, vaikka ei ehkä pitäisi. Esimerkiksi reseptit eivät kovinkaan usein ole mitään kommenttihaaveja, mutta numeroiden valossa silti yksiä blogin luetuimmista jutuista.

Te kuitenkin ootte viime aikoina olleet ihanan puheliaalla tuulella ja olinkin ällikällä lyöty, kun tämä toivepostaus keräsi pitkästä aikaa niin suuren määrän kommentteja. Sain kunnon kirjoitteludraivin päälle niiden myötä! Lukijoiden palaute yksinkertaisesti toimii mielettömän hyvänä motivaattorina ja jo siksi sanaisen arkun avaaminen kannattaa.

Joten sinä blogiriippuvainen siellä, mulla on sulle haastetehtävä: kommentoi tänään ainakin yhtä lukemistasi blogeista ja parannat oitis kirjoittajan bloggailuvirettä! Teikäläinen saa takuulla sen verran vinkkejä ja viihdettä lemppariblogeistaan, että jotakin sanottavaa varmasti löytyy!

Oisko ihan liian kornia kysyä tässä kohdin, että mitä mieltä te ootte aiheesta?