AIKANI PORISSA

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Hätkähdyttävän moni toivoi postausta mun Pori-ajoista, joten päätin sellaisen myös tehdä. Täytyy sanoa, että elämäni Porissa ei aina ollut kovin auvoista ja onnellista. Porissa vietettyä aikaani varjosti harmillisen negatiiviset fiilikset, vaikkei siitä voi mitenkään itse kaupunkia syyttää.

Elokuu 2017 Oltiin Pori-lomalla kaverini isän talossa, jossa tehtiin hyvää ruokaa ja katseltiin Frendejä. Joku keksi, että oispa kiva asua kunnon kimppakämpässä ja jatkaa elelyä yhdessä. Meni muutama tunti, kun selattiin jo sopivia vuokra-asuntoja Oikotieltä. Oltaisiin alunperin haluttu omakotitalo, mutta päädyttiin lopulta kerrostaloasuntoon keskustassa.

Syyskuu 2017 Kimppakämpän vuokrasoppari alkoi ja elin jonkin aikaa kahden kodin välillä palloillen sekä Helsingissä, että Porin kommuunissa. Lupasin siirtää omaisuuteni Poriin, kunhan löydän jonkin muun kuin päiväkotityön blogihommien oheen.

Joulukuu 2017 Joulukuun alussa aloitin uudessa työssä ja siirsin omaisuuteni kokonaan Helsingistä Poriin. Loppuvuodesta käytiin myös tyhjentämässä Onneksinytin studio ja lyötiin lappu lopullisesti luukulle, vaikka varsinainen yritystoiminta oli tullut tiensä päähän jo paljon aiemmin. Helsinki oli kaikin puolin taakse jäänyttä elämää.

Tammikuu 2018 Viimeistään tammikuussa tajusin, että kommuuniasuminen ei ole minua varten. Kaltaiseni introvertin kurkkua kuristi oman rauhan puute, vaikka rakastinkin (ja rakastan edelleen) jokaista asuintoveriani.

Helmikuu 2018 Sain potkut töistä, mistä alkoikin varsin raskas ajanjakso elämässäni. Ei varsinaisesti itse potkujen takia, vaan siitä syystä, että päätin viedä jutun oikeuteen ja se prosessi oli henkisesti paljon kuluttavampi kuin olisin osannut kuvitella. Jatkoin töitä lastentarhanopettajana.

Toukokuu 2018 Olin henkilökohtaisesta syystä hyvin surullinen ja itkin paljon. Odotettu kesäloma alkoi!

Kesä 2018 Veneiltiin, nautittiin jazzeista ja muista ihanista kesätapahtumista. Oli kivaa.

Elokuu 2018 Palasin taas päivätöihin. Työskentelin syksyn ja kevään niin hurmaavassa erityisryhmässä, että muistin taas, miksi olen alalle päätynyt.

Syyskuu 2018 Ostin asunnon Porin keskustasta. Koti on ollut tähän astisista kodeistani kaikkein lempparein. Tunnelmallinen keskustakaksio Puuvillan ja keskustan puolivälissä 1920-luvun kivitalossa, ihan suosikkiravintolani naapurissa.

Marraskuu 2018 Päätin kertoa julkisesti aloittamastani oikeusprosessista, mikä ei varsinaisesti vähentänyt asian kuormittavuutta. Olen silti tosi ylpeä aikaansaannoksistani keskustelun herättäjänä ja kiitollinen eri tahoilta saamistani yhteydenotoista (sekä tuttujen ja tuntemattomien tuesta).

Joulukuu 2018 Mulle järjestettiin yllätyssynttärit ja itkin vuolaasti huomatessani, kuinka moni ystävistäni oli raahautunut vuokseni Poriin.

Maaliskuu 2019 Terveysongelmia ja lääkärissä ravaamista.

Huhtikuu 2019 Potkuni olivat jälleen puheenaiheena. Itkin paljon, mutta olin myös helpottunut.

Toukokuu 2019 Elämä alkoi hymyillä. Kävin pääsykokeissa Turussa ja haaveilin asuvani lempikaupungissani taas joskus.

Kesä 2019 Sain tietää päässeeni Turkuun opiskelemaan, olin innoissani tulevasta. Vietin ihanan Pori-kesän vähän haikeissa tunnelmissa.

Elokuu 2019 Muutin Turkuun ja hyvästelin Porin.

Siinä aikani Porissa pähkinänkuoressa. Ehkä vähän ruikutusluonteinen koonti, mutta varsin totuudenmukainen.

Pori on aivan omanlaisensa paikka. Kaupungin slogan ”todella outo, ehdottoman uniikki” pitää täysin paikkaansa. Kovin paljon paremmin ei Poria voisikaan kuvailla. Alkuun mulla oli vaikeuksia sulattaa, että sana aamulla korvataan sanalla aamusti, joku käy yhtäkkiä vessassa (yhtäkkiä ei tässä yhteydessä kuvaa sanan virallista merkitystä mitenkään) ja mokkapaloja kuuluu kutsua masaliisoiksi.

Porissa ehkä aavistuksen rasitti kaupungin tietynlainen takapajuisuus – tuntui, että siellä juuri mikään ei ollut ajantasalla. Vähän kuin olisi aikamatkalla muutaman vuoden taa. Toisaalta välillä se oli ihan hyväkin juttu!

Kooltaan Pori oli mulle ihanteellinen – tykkään juuri Porin kokoisista kaupungeista. Ei liian iso, muttei pienikään. Porin valttikortteja ovat ehdottomasti Yyterin hiekkadyynit ja ihana Reposaari. Jos saisin itse päättää, siirtäisin vielä ydinkeskustan ja torin kauniin Etelärannan liepeille. Tämän hetkinen kekustamiljöö ei ole visuaalisesti kovin miellyttävä ja tyhjinä ammottavat liiketilat luovat aavemaista tunnelmaa.

Kiitän kaikkia porilaisia, jotka olivat mulle ihania ja ottivat lämpimästi vastaan! Sanotaan, että satakuntalaiset ovat vaikeasti lähestyttäviä ja töykeitä, mutta sen jörön ulkokuoren alla on yleensä rehellisiä ja upeita tyyppejä. Mun sydämessä tulee aina olemaan erityinen paikka Porille ja porilaisille!


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina | Vastaa

BLOGIKATUMUKSESTA JA VASTUULLISEMMASTA KULUTTAMISESTA

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Typerin tietämäni sanonta on ”never regret”. Olen sitä mieltä, että jos ei koskaan kadu tai arvioi tekemisiään, pysyy samana pellenä elämänsä tappiin saakka. Olen viime päivinä katunut aiempaa blogihistoriaani ja voinut suorastaan pahoin sitä ajatellessani.

Muistatteko ajan, kun täällä pyöri Mart of China -vaatteet ja Sheinsiden alekoodit? Shoppailin menemään järkyttävät määrät kaikkein hirvittävintä pikamuotia ja vieläpä vinkkasin niistä blogin puolella. Tämä on näin jälkikäteen tarkasteluna yksi yököttävimmistä asioista, mitä olen mennyt tekemään. On ehkä ihan hyvä, että elämä on antanut mulle eteeni kokemuksia, jotka ovat saaneet miettimään tarkemmin esimerkiksi yritysetiikkaa ja ilmastoasioita. Tuntuu ikävältä, että olen omalla toiminnallani tukenut vääriä asioita.

Vaikkakin olen aikojen alusta saakka kierrättänyt kaiken ostamani, olen silti ollut tekemässä tähän maailmaan järkyttävät määrät tekstiilijätettä. En vain omien ostosteni kautta, vaan myös houkutellessani muita ostamaan. Kuluttamisessa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta se, millä motiiveilla (onko oikeasti tarvetta vai ei) sitä tehdään ja missä paikoissa rahaa käytetään, on väliä. Suomalainen design – sitä kannattaa ostaa. Pikamuotikrääsä – en suosittele.

En ole puoleen vuoteen shoppaillut lähes mitään uutta. Tein uuden vuoden lupauksen, joka kuului näin: ”Vuonna 2019 yritän mahdollisuuksien mukaan välttää uuden ostamista. Jos jotakin tarvitsen, pyrin hankkimaan sen ensisijaisesti kirpparilta tai kierrätettynä. En lupaa, etten osta enää ikinä mistään mitään, mutta lupaan punnita tarkemmin, mitä todella tarvitsen”. Olen pysynyt tässä päätöksessäni suorastaan ihailtavan hyvin (en odottanut itsehillinnältäni paljoa). Helmikuussa lipsahti ja ostin neljä vaatekappaletta kuvauksiin. Huhtikuussa puolestaan kajosin kukkakuosiseen jumpsuitiin. Siinä kaikki kaupasta ostetetut vaatekappaleet vuonna 2019. Joku varmasti miettii, että tuokin on jo paljon, mutta todellisuudessa se on aiempaan kulutuskäyttäytymiseeni nähden aivan pikkiriikkinen määrä.

Kirppisshoppailuja on kuitenkin tullut tehtyä surutta ja kierrätyslöytöjen avulla vaatekaappia on saanut päivitettyä erinomaisesti. En ole missään vaiheessa haaveillut esimerkiksi ulkoisen habitukseni muuttumisesta tai uudesta tyylistä. Haluan edelleen nauttia pukeutumisesta ja se onnistuukin aivan yhtä lailla vastuullisempien valintojen avulla.

Tarkoituksena olisi jatkossakin pysyä tällä kaidalla tiellä ja haluan kannustaa myös muita kokeilemaan samaa! Alkuun projekti tuntui hankalalta, sillä liikkeissä kiertely oli tietynlaista ajanvietettä, johon oli tottunut. Enää ei tee edes mieli pyöriä vaatekaupoilla, vaan kirpputorit ovat enemmän mun paikkoja!

Tähän loppuun haluan vinkata kolme kovaa kaikille vastuullisemmasta kuluttamisesta kiinnostuneille.

Zadaa-app – kirppissovellus, josta löytää aina kaiken etsimänsä

Weecos – suuri valikoima kestävää kehitystä tukevia brändejä

Radhica – vintagevaatteiden aarreaitta

Onko sun kuluttaminen ja shoppailutottumukset muuttuneet viime vuosien aikana? Kerro mulle miten!


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , | 5 vastausta

VIIME PÄIVINÄ OLEN..

FOCUS ON FASHION | Yleinen

..nyyhkinyt Porin perään ja yhtäkkiä todennut rakastavani kaupunkia niin paljon, etten haluakaan muuttaa.

..siirtänyt kuitenkin puolet omaisuudestani Turkuun ja muistanut taas, miten hyvä täällä on. Turku tuntuu enemmän kodilta kuin mikään muu.

..rakastunut uuteen Turku-kotiini kovasti ja harmitellut jo etukäteen sitä, että sopparini tähän asuntoon päättyy toukokuussa.

..todennut kuitenkin, että kiva vähän tunnustella fiiliksiä ja päättää vasta keväällä, minne haluaa kunnolla asettua. Jos ylipäätään asettuu jonnekin – enhän ole kolmessa aiemmassakaan kodissani asunut juuri yhdeksää kuukautta pidempään.

..jänskäillyt jo ennakkoon yliopisto-opintojen alkamista ja vanhoilla päivillä opiskelua.

..äänittänyt Kuuhullut-podcastin ekan vierasjakson, jossa meillä oli vieraana youtube-videoita tehtaileva jonsiii. Juteltiin mm. sielun iästä, kuudennesta aistista ja siitä, että kuolleet kuulemma asuu peileissä.

..laittanut käyntiin Instagram-arvonnan, josta voi voittaa 50 euron lahjakortin Kivakosin nettikauppaan (Kivakos myy ihanaa kotimaista luonnonkosmetiikkaa). Käykäähän osallistumassa mun tililläni @sallajokin!

..syönyt ihan liikaa ulkona. Pitäisi alkaa laskeutua jo opiskelijabudjetin pariin ja ymmärtää säästää viimeisetkin roposet nuudelipusseihin.

..ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt murehtia kesän yhtäkkistä loppumista. Todellisuudessahan ”vielä on kesää jäljellä” pitää täysin paikkaansa, muttei jostain syystä enää tunnu siltä.

..käynyt ekaa kertaa Maanantaimarketissa ja todennut sen olevan kaikkien kirppisten ykkönen sekä sellainen konsepti, jonka toivoisi leviävän laajemmallekin! Mun mielestä tyylillä toteutetut second hand -liikkeet saisi vallata enemmän tilaa pikamuotiketjuilta ja olla enemmän läsnä kaupunkien keskustoissa.

..tehnyt ihan mielettömän hauskoja löytöjä muuttoprojektin yhteydessä. Esimerkiksi kirje mummolleni vuodelta -97 sekä kaikkia vanhoja noloja lehtijuttuja.

..tullut vähän siihen tulokseen, että tätä blogia olisi syytä päivitellä vähän useammin. Pari kertaa kuussa ei ehkä ole kovin optimaalinen päivitystahti. Yritän taas tsempata!


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina | 4 vastausta