JOO VAI EI: PIKAMUOTIA KIRPPIKSELTÄ

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Mä olen koko syksyn kuolannut ruututakkitrendin perään ja haaveillut omasta ruudullisesta paitatakista. Toistaiseksi olen bongannut näitä kyseisiä takkeja vain epäeettisesti toimivien brändien valikoimista tai niitä samoja epäeettisiä takkeja kirpputoreilta. Mistä tulikin mieleeni tämän postauksen aihe: pikamuodin ostaminen kirppikseltä.

Nykyisin aika moni tuntuu ajattelevan, että pikamuodin ostaminen kirpputorilta on yhtä tuomittavaa kuin pikamuodin ostaminen suoraan kaupasta. Toimimalla näin, tuet välillisesti pikamuodin olemassaoloa ja rahoitat jonkun toisen pikamuotishoppailua. Itse en ajattele aivan täysin samoin, vaikka näen asiassa joitakin ristiriitaisuuksia. Mulle pikamuoti on mustaa, kirppishoppailu valkoista ja pikamuoti kirppiksellä harmaata aluetta. Ei paras valinta, mutta parempi kuin entiset tapani. Jos haluaisin olla 100 prosenttisen synnitön, omistaisin hyvin pienen määrän tarpeellisia vaatteita, enkä ilmaisi itseäni pukeutumisen kautta tai välittäisi tyylillisistä seikoista.

Loppujen lopuksi aika harva brändi loistaa vastuullisuusasioissa ja mutuilisin, että valtaosa kirpputorien valikoimasta koostuu vaatteista, joiden alkuperä ei ole täysin eettinen. Vintagevaatteita voi käyttää hyvillä mielin, mutta aika moni hintavampikin brändi valmistaa tuotteitaan ympäristöstä tai ihmisoikeuksista piittaamatta. Liian usein epäeettisten vaatevalmistajien joukkoon niputetaan vain ne perinteiset H&M:t ja Zarat. Kannattaa katsoa esimerkiksi Eetti ry:n raportti suomalaisten brändien vastullisuudesta – monella kotimaisellakin toimijalla olisi rutkasti parantamisen varaa. Toki maailmanlaajuisesti toimivat jättiyhtiöt turmelevat maapalloa enemmän kuin pienemmät tekijät, mutta jos hiuksia lähdetään halkomaan, niin ei sitä eettisyyttä takaa yrityksen pienempi koko, kotimaisuus tai korkeampi hinta.

Omalla kohdallani olen järkeillyt asian niin, että panokseni on riittävä, kunhan suosin ensisijaisesti käytettyä ja kierrätettyä. Olen viimeksi ostanut vaatteen suoraan kaupasta huhtikuussa 2019. Tämän jälkeen mun vaatekaappi on päivittynyt vain second hand -löydöillä tai muutamilla vastuullisten brändien pr-sampeilla (Voglia, Cardon Collection, Very Nice). Ainiin ja Weecosin välityksellä olen ostanut alusvaatteita. Voisin hyvillä mielin ostaa enemmänkin vaatteita esimerkiksi Weecosin kautta, mutta jostain syystä kirppishaukkailu on vienyt mennessään. 

Toisaalta olen miettinyt sitäkin, että olenko kävelevä pikamuodin mainostaulu, jos hankin kirpputorilta pikamuotia huutavan takin. Tätä voisi verrata siihen, etten käytä lainkaan tekoturkisvaatteita tai asusteita, sillä koen ruokkivani turkistrendin olemassaoloa sellaisiin pukeutumalla. Samaa voisi tavallaan ajatella myös pikamuotivaatteista – tai ainakin niistä, jotka ovat helposti tunnistettavissa tietylle brändille kuuluviksi. 

Huomaan, että musta on tullut aikamoinen kireilijä näissä vaateasioissa ja se on kai ihan hyvä juttu. 

Mitä mieltä te ootte pikamuodin ostamisesta kirpputorilta?

 


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina | 1 vastaus

KESÄKURPITSA-KANTARELLIPASTA

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Mä tein tänään lounaaksi niin erityisen herkullista kesäkurpitsa-kantarellipastaa, että jaan reseptin teidänkin kanssanne! Tän voi valmistaa helposti myös täysin vegaanisena, kuten itse tein. Toki voi ja sienet ovat mahtava parivaljakko, mutta tuli oikein hyvää oliiviöljynkin kera! Metsäsienet eivät ole oikeastaan koskaan lukeutuneet suosikkeihini, mutta tänä vuonna olen innostunut kantarelleista. Tätä pastaa pitää ehtiä tekemään tämän syksyn aikana vielä monesti.

Sellainen vinkki ennen ohjeen lukemista, että öljyn (tai voin) kanssa ei sitten kannata pihistellä, jos haluaa maksimaalisen makunautinnon!

3-4:lle

Tarvitset:

  • n. 400 g spagettia
  • 1-2 valkosipulinkynttä
  • 1 salottisipuli
  • puolikas kesäkurpitsa
  • 0,5 l kantarelleja
  • n. 1 dl creme fraichea (mulla käytössä Plantin soijapohjainen)
  • ½ sitruunan mehu
  • mustapippuria rouhittuna
  • suolaa
  • runsaasti voita tai öljyä paistamiseen
  • (tuoretta lehtipersiljaa valmiin annoksen päälle)

Tee näin:

Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan valmiiksi. Hienonna valkosipulinkynnet sekä salottisipuli. Paista pannulla öljyssä (tai voissa) ja lisää hetken kuluttua mukaan lohkottu kesäkurpitsa sekä hienonnetut kantarellit. Paista, kunnes kesäkurpitsat ja sienet ovat pehmenneet. Lisää joukkoon creme fraiche. Mausta suolalla ja pippurilla sekä purista joukkoon puolikkaan sitruunan mehu. Nauti pastan kera ja ripottele päälle persiljaa. Mä kokeilin toisella kierroksella päälle myös vegaanista fetajuustoa, joka toimi tämän kaverina ihan mielettömän hyvin!


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina | Vastaa

PARASTA KESÄSSÄ: VENERETKET SAARISTOON

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Kaupallisessa yhteistyössä Buster Boats

Veneily on ollut lempiasioitani aina – jo ihan lapsesta lähtien. Koko elämänkaareni parhaimmat muistot sijoittuvat lapsuuteen ja Ahvenanmaalle. Käytiin perheen kanssa joka kesä Kumlingessa mökillä ja paras juttu oli päivittäiset saariretket veneellä. Mukaan otettiin aina kunnon eväät, eikä ikinä ennalta tiedetty, minne päädytään ja kauanko viihdytään. 

Parikymppisenä olin muistellut jo niin kauan lapsuuden kesiä, että oli pakko hankkia oma vene. Sellainen ihan pikkiriikkinen keltainen purkki, jossa reistaili moottori ainakin joka toisella reissulla. Vene oli mulla muistaakseni vuoden tai pari ja kaikista sen kommervenkeistä huolimatta rakastin sillä ajelua yli kaiken. Yhä edelleen joka kevät mieleeni hiipii voimakas hinku saaristoon ja veneen kyytiin. 
 
 
 
Veneilyn makuun pääsin onneksi jälleen, kun muutin Poriin (2017-2019) ja vietettiin runsaasti kesäpäiviä ystäväni veneellä. Kokeilin jopa vesisuksia, mutta se homma ei ottanut ihan tuulta alleen. Nämä mun Pori-kesät olivat kunnon hellekesiä ja siihen hikoiluun auttoi kaikkein parhaiten nimenomaan veneily. Jos kova vauhti ei riittänyt viilentämään oloa, niin hypäättin vielä veteen uimaan.
 
 
 
 
Nyt olen taas joutunut elämään hetken ilman merituulen tuiverrusta hiuksissani, mutta asiaa saapui helpottamaan Buster L, jota pääsin yhteistyön merkeissä testailemaan. Tässä veneessä parasta oli ehdottomasti se, että se tuntui heti alkuun todella luotettavalta. Olen tottunut veneisiin, jotka reistailevat vähän joka käänteessä, mutta tämä vene oli ennen kaikkea varma menopeli. Helppo ajettavuus (ystäväni Neea toimi kuskina) ja ihana leveä lattiataso, johon oli helppo loihtia piknikejä.
 
 
 
Busterin alumiiniveneissä tykkään kovasti myös ulkonäöllisistä seikoista. Maltillinen muotoilu, tyylikäs värimaailma sekä viihtyisät penkkikokonaisuudet. En itse ole niinkään isompien jahtien ystävä, vaan mun juttu on nimenomaan pienemmät veneet, jotka eivät kuluta ihan niin paljoa ja ovat näppäriä etenkin saaristossa retkeillessä. Tässä veneessä oli vielä mahtava karttataulu, josta saattoi tsekkailla missä ollaan ja minnepäin kannattaisi suunnata!
 

Kategoriat: Yleinen | 2 vastausta