MIKSI LASTENTARHANOPETTAJISTA ON PULAA?

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Olen toiminut lastentarhanopettajana Turussa, Helsingissä sekä Porissa, ja työskennellyt niin yksityisissä kuin kunnallisissakin päiväkodeissa. Lastentarhanopettajan työssä on paljon hyviä puolia, mutta lähdin hankkimaan itselleni uutta koulutusta, koska aivan kaikki alaan liittyvät asiat eivät itseäni miellytä. Olisin toki voinut tutkailla löytyykö sosionomin työkentältä jotakin muuta itseäni kiehtovaa, mutta päädyin kuitenkin opiskelemaan kulttuurintutkimusta. Teen yhä edelleen opesijaisuuksia päiväkodeissa ja töitä olisikin tarjolla ihan jokaiselle päivälle – myös sijaispula on hälyttävä.

Omasta näkökulmastani katsottuna tässä on muutamia syitä siihen, miksi lastentarhanopettajista on huutava pula:

Sosionomien aliarvostaminen. Tällä hetkellä käydään vilkasta keskustelua siitä, onko sosionomien osaaminen riittävää opettajan tehtäviä varten. Tämä näkyy jossain määrin myös työpaikoilla ja sosionomit nähdään toisinaan ”kakkoskansalaisina” yliopistokoulutuksen saaneisiin opettajiin verrattuna. Tämä onkin johtanut siihen, että sosionomit saattavat saada tarpeekseen ja hakeutua muihin tehtäviin. Itse näen, että sosionomeilla on pedagogisten taitojen lisäksi paljon hyödyllistä osaamista esimerkiksi maahanmuuttajaperheiden tai lastensuojelun asiakkaiden kanssa työskenneltäessä.

Määräaikaisten sopimusten ketjuttaminen. Etenkin kunnallisella puolella tehdään sitä, että työsopimuksia kirjoitetaan vain vajaaksi puoleksi vuodeksi kerrallaan, jotta väliin jää joulu sekä kesäloma-ajat. Näinä aikoina päiväkodeissa on vähemmän lapsia, eikä koko henkilökuntamitoitusta tarvita. Asia onkin ratkaistu sillä, että pätkitään työntekijöiden sopimuksia. Tämä tapa toimia aiheuttaa työntekijöille huomattavaa stressiä, kun pitää jatkuvasti arvella, onko jatkossa töitä vai ei. Lisäksi työsopimusten määräaikaisuus voi vaikuttaa esimerkiksi aikuiskoulutustukiin ja lainan saantiin. Pisin tietämäni ketjutusjakso on ollut kestoltaan yli kolme vuotta. Täytyy silti huomauttaa, että määräaikaisille työsopimuksille voi olla hyviäkin perusteita.

Hyvinvointipalvelujen yksityistäminen. Vaikka määräaikaisten työsopimusten ketjuttaminen on lähinnä kunnallisten päiväkotien ongelma, on sillä puolella asiat noin muuten aika paljon paremmin. Yksityiset päiväkodit ovat voittoa tavoittelevia yrityksiä. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi henkilökunnan sairastuessa sijaisia ei välttämättä oteta tai sijaisena saattaa toimia vaikkapa päiväkodin johtajan puolikuntoinen isoäiti (been there). Yksityisissä päiväkodeissakin on toki isoja eroja, mutta ne kaikkein rajuimmat paikat saavat yhä niskakarvani pystyyn.

Matala palkka. Parhaimmillani olen saanut lastentarhanopettajana palkkaa n. 2400 euroa kuussa (brutto). Tämä on mielestäni todella vähän työmäärään suhteutettuna. Päiväkodissa työskentelevät ihmiset tekevät yhtä tämän yhteiskunnan tärkeimmistä töistä, eikä ainakaan tilipussin perusteella voi ajatella, että heidän työtään aivan älyttömästi arvostettaisiin. Esimerkiksi Helsingissä asuessa lastentarhanopettajan palkalla hädin tuskin tulee edes toimeen.

Ryhmäkoot. Juha Sipilän hallitus ajatteli, että päiväkodin aikuisille voisi heittää vähän lisää hommia. Sallittua ryhmäkokomitoitusta kasvatettiin niin, että yhdellä aikuisella saisi aiemman seitsemän sijaan olla kahdeksan yli 3-vuotiasta lasta vastuullaan. Tästä onneksi luovuttiin uuden hallituksen myötä. Oma mielipiteeni on, että joissakin kokoonpanoissa tuo seitsemänkin lasta on liikaa. Toisissa ryhmissä taas lapsia voisi olla vaikka kymmenen. Kaikki on suhteellista. Tähän ryhmäkokoasiaan liittyy vahvasti myös suhdeluvut ja niiden epäjohdonmukainen hyödyntäminen joissakin taloissa.

Luonnollisesti kaikki kuohunta, säästötoimenpiteet ja oman arvon kokeminen vaikuttavat myös henkilökunnan hyvinvointiin sekä jaksamiseen. Henkilökunnan hyvinvointi puolestaan vaikuttaa työpaikan viihtyvyyteen. Ja tämä kaikki kaikkein tärkeimpiin eli lapsiin.

Kannattaa lukea myös nämä:

Helsinkiläinen lastentarhanopettaja ei laittaisi lastaan päiväkotiin, jossa työskentelee

Varhaiskasvatuslakia sovelletaan väärin – kunnat kikkailevat lapsiryhmien koolla

Lastentarhanopettaja: ”Palkka on aivan surkea!”

Seuraa Instagramissa & Facebookissa


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina | 6 vastausta

MUODONMUUTOSTEN VUOSI

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Kaupallinen yhteistyö / Redken & Piece of Hair

Viime vuoden syyskuussa sain meilin, jossa kyseltiin haluaisinko toimia Redkenin kasvona – halusinhan minä! Homma lähti käyntiin kuvauksilla Tukholmassa, jossa tapasin myös kampaajani Jamiinan, joka vastasi hiusteni lookista kokonaisen vuoden ajan. Mulla ei ole oikeastaan koskaan elämäni aikana ollut kunnon luottokampaajaa, joten oli hienoa, että nyt vihdoin sellaisen sain! Jamiina työskentelee Ison Omenan Piece of Hair -kampaamossa ja on aivan superlahjakas työssään. Tässä muutamia taidonnäytteitä, jotka ovat kaikki toteutettu Redkenin ShadesEQ-sarjan sävyillä.

Lähdettiin liikkeelle melko tutuissa ja turvallisissa tunnelmissa. Kuvauksiin tehtiin ihana sivulettikampaus ja kiharrettiin hiukset rennoille laineille.

Seuraavalla kerralla uskallettiin jo vähän hurjastella ja hiukseni saivat kauniin pastellivivahteisen sävyn. Muistan, että mulla oli illalla vielä blogipikkujoulut, jonne oli mukava suunnata suoraan kampaajalta.

Helmikuussa lähdettiin lipumaan pikkiriikkisen tummemalle linjalle. Aika järkkyyn kuntoon olin saanut hiukseni muutamassa kuukaudessa! Tää taisi olla se kerta, jolloin ymmärsin alkaa käyttää hoitotuotteita oikeaoppisesti.

Maaliskuisissa kuvauksissa tehtiin hiuksistani aivan supermielenkiintoisen sävyiset. Näin tummaa värimaailmaa ei ole tainnut hiuksissani oikeastaan koskaan olla.

Toukokuussa puolestaan sanottiin heipat pitkille hiuksille ja napsaistiin oikein kunnolla pois. Tykkäsin näistä aivan hulluna!

Kesällä sävytettiin hiuksista kauniin luonnolliset. Näin jälkeenpäin katsottuna pituus oli tässä vaiheessa aika ideaali!

Viimeisellä värjäyskerralla päädyttiin hieman lämpimämpään vaalean sävyyn ja olen tykännyt tästä(kin) tosi kovasti! Before-kuvasta huomaa, että edelliskerrasta olikin jo vähän liikaa aikaa.

Mikä muodonmuutoksista oli teidän suosikkinne?

Mä itse aloin tässä miettiä, että alkaa olla ikävä tuota lyhyttä lookia ja tummakin näyttää näin syksyn tullen melko houkuttelevalta. Tämä vuoden mittainen yhteistyö oli kyllä mahtava tilaisuus vähän tutkiskella, millaisessa hiustyylissä sitä parhaiten viihtyy. Tällainen vaalea, johon on myös oma väri sekoittunut, on ehdottomasti mulle se turvallisin valinta. Ja pituutena ehkä tylsä keskipitkä, vaikka tuo lyhempikin taas kiinnostaisi. Shades EQ Gloss -sarjan hoitoainemaiset värit olivat hyvin hellävaraisia ja ammoniakittomia. Mikäli inspiroiduit tukkatyyleistäni, niin käy kurkkaamassa Redkenin sivuilta, mistä löytyy sinua lähin Redken-kampaamo!


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina | 4 vastausta

MAALLA ON MUKAVAA

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Ai ettien että, vietin juuri neljä päivää maaseudun rauhassa, enkä muista milloin viimeksi olisin saavuttanut näin rentoutuneen olotilan. Olen aina ollut sielultani vähän landepaukku ja nautin huomattavasti enemmän luonnon rauhasta kuin kaupungin vilinästä, vaikkakin tiedostan kaipaavani elämääni ainakin jossain määrin molempia. Haaveilen, että joskus vielä asuisin aivan korvessa keskellä ei mitään, mutta kuitenkin jonkin suuremman kaupungin läheisyydessä. Sellainen järjestely olisi mulle kaikkein optimaalisin.

Olen viime aikoina unelmoinut paljon myös kotieläimistä ja omasta lammasfarmista. Sellaisesta paikasta, jossa eläimet vain viilettäisivät valtoimenaan ja pysähtyisivät kanssani aamupalalle tai pussailemaan. Se jos mikä olisi upeaa! Aika lailla tämän tyyppistä elämää tuntuu viettävän Anniina Jalkanen, jonka Instagram-storyt ovat suursuosikkejani – suosittelen kaikille! Oma kotieläintilahaaveni taitaa kuitenkin jäädä vain haaveeksi, sillä maatalon elämään kuuluisi varmasti aika paljon myös ikäviä juttuja, kuten eläinten sairastelua jne.

Mutta jonain päivänä mä vielä otan ja tempaisen maalle muuttaen. On ihan parasta kuljeksia päivästä toiseen tukka pystyssä ryönävaatteissa. Maalla jotenkin paremmin tajuaa, mitä sitä oikeasti tarvitsee ja mitä ei. Toisinaan huvittaa esimerkiksi vastuullisuuskeskusteluissa ja omissa ajatuksissaankin se, että tarpeen määrittely on usein aika kaukana todellisesta tarpeesta. Oikeasti ei tarvita paljoakaan ja mitä vähemmän tarvitaan, sen vapaampia ollaan.

(tätä postausta kirjoittaessa mulla soi koko ajan päässä joko Kyllä maalla on mukavaa -biisi tai Katson maalaismaisemaa -kappale ja toivotan nämä korvamatorenkutukset tervetulleiksi teidänkin päänsisäseen sinfoniaan)

Asutko sä mielummin maalla vai kaupungissa?


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , | 6 vastausta