KODIN KAUNEIN

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Kaupallisessa yhteistyössä OOT-OOT STUDIO

Edellisessä asunnossani mulla ei ollut omaa sohvaa, vaan sohva oli vuokranantajani. Suhtauduin asiaan aluksi tyytyväisin mielin, sillä ei tarvinnut hankkia väliaikaiseen kotiin uutta huonekalua vastikään myymäni sohvan tilalle. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, ettei koti tuntunut vieraan sohvan takia ollenkaan kotoisalta. Pelkäsin jatkuvasti, että sotken sen tai onnistun jotenkin muuten tärvelemään toisen omaisuutta. Mm. tästä johtuen sohvasta muodostui mulle pienoinen pakkomielle ja päätin, että tulevaisuuden sohvani tulevat olemaan kodin tärkeimpiä elementtejä.

Nyt olen viimein saanut uuteen kotiini uuden sohvan ja voi pojat, miten rakastankaan tätä kaunotarta. Sohva on Oot Oot Studion Moss 245 ja kyljessä kulkee näppärä Moss 80 -rahi. Päätin heti nettisivuja selaillessani, minkä värisen sohvan tahdon, mutta näytepalat saatuani aprikoin silti yllättävän pitkään oikeaa sävyä. Päädyin alkuperäisen suunnitelmani mukaan neutraaliin Lido Toned -kankaaseen vaikka samettinen pinkkikin olisi houkuttanut (samettiin tarraavat koirankarvat ei niinkään). Oot Oot Studiolla on hyvin laaja valikoima kankaita, joita pääsee tutkailemaan myös Helsingin showroomilla (osoitteessa Sörnäisten rantatie 22 C).

Mielestäni tässä sohvassa on mielettömän kaunis muotoilu, joka istuu ihan piirulleen mun makuuni. Olohuoneen stailaus noin muuten on kuitenkin pahasti vaiheessa ja paljon on vielä tehtävää. Esimerkiksi tuon tumman seinän olen ajatellut maalata ja joku kiva tv-tasokin pitäisi hankkia. Esittelen kotia laajemmin vasta sitten, kun kaikki paikat ovat kunnolla järjestyksessä!

Mikäli sullakin on uusi sohva etsinnässä, niin kannattaa kurkata Oot Oot Studion valikoima. Kangasnäytteitä saa tilattua ilmaiseksi kotiin ja kaikkien kalusteiden muotokieli on aivan vastustamattoman ihana!


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina | 2 vastausta

VEGAANINEN UUNIFETAPASTA

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Multa kysytään nykyään todella usein, että oonko vegaani. En ole, mutta pidän vegaanista ruokavaliota tavoiteltavana – vähän samaan tapaan kuin pyrin syömään pääsääntöisesti terveellisesti. Liharuokia en kokkaile lainkaan, mutta juustoja, jäätelöä ja kananmunia menee yhä edelleen välillä (olisi toki kiva päästä niistäkin kokonaan eroon). Yritän kuitenkin lähes aina tehdä kaikki ruoat vegaanisina, jos se suinkin on mahdollista ja maistuvaa (useimmiten on).

Uunifetapasta on kova hitti tällä hetkellä, mutta haluan tarjota tuolle ruoalle myös täysin vegaanisen vastineen. Tämä ei ole mitään pahaa, ällöä, vastenmielistä ituhippiruokaa, vaan aidosti herkullinen haastaja alkuperäiselle versiolle. Nyt otatte reseptin talteen ja laitatte pastat tulille, sillä uskon, että lopputulos on monen mieleen!

TARVITSET:
  • sopiva määrä nauhapastaa
  • rasiallinen tai pari kirsikkatomaatteja
  • muutama chilipalko
  • kimpale Violifen Greek white BLOCK -vuustoa
  • suolaa ja pippuria
  • oliivi- tai rypsiöljyä
  • tuoretta basilikaa

TEE NÄIN:

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Lorauta reilusti öljyä uunivuoan pohjalle ja kippaa tomaatit päälle. Heitä mukaan halutessasi muutama chilipalko ja mausta pippurilla sekä suolalla. Laita vuoka uuniin n. 15 minuutiksi. Tällä välin voit keittää pastan. Kun tomaatit ovat kypsyneet uunissa vartin verran, nakkaa mukaan kokonainen vuusto-kimpale. Paista vielä n. 5-7 minuuttia. Lopuksi sekoita kaikki ainekset keskenään (poista tomaateista mahdolliset oksat ja kannat) ja koristele tuoreella basilikalla.

Jos kokeilette omassa keittiössä, niin kertokaahan, että miten maistui?

Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina | 2 vastausta

TERVEYDEN ESIKUVAT LÖYTYVÄT SOMESTA

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Mun piti eräälle yliopiston kurssille kirjoitella terveyteen ja mediaan kytkeytyvä blogiteksti ja aattelin, että voisin päräyttää hieman muokatun ja typistetyn version tännekin ihan vaan blogihiljaisuutta pakoillakseni. 

kuva: moodphoto

Kuten ehkä tiedättekin: olen toiminut sosiaalisen median vaikuttajana vuodesta 2007 saakka. Tänä aikana olen oppinut ymmärtämään oman vastuuni sen suhteen, millaista sisältöä jaan ja kuinka se vaikuttaa yleisööni. Tiedän myös, että tietyt julkaisut saattavat lähteä leviämään kulovalkean tavoin ja päätyä jopa iltapäivälehtiin saakka. Osaan jossain määrin jo ennalta arvailla, että joku tietty kirjoitus mahdollisesti herättää erityistä mielenkiintoa ja kerää paljon jakoja. Monesti nimenomaan tunteisiin vetoavat ja tietynlaisella retoriikalla varustetut postaukset aiheuttavat eniten reagointeja yleisössäni.

Sana vaikuttaja ei ole tuulesta temmattu, sillä lukuisia seuraajia keräävät somepersoonat todella vaikuttavat ihmisten valintoihin omassa arjessaan. Vaikuttajamarkkinointi ei ole lisääntynyt sattumalta, vaan on saatu konkreettisia näyttöjä siitä, että sosiaalisen median hahmot omakohtaisine kokemuksineen ovat hyvä tapa mainostaa tuotteita ja palveluja. Siksi onkin varsin huolestuttavaa, kuinka tietyt tahot käyttävät asemaansa väärin ja levittävät jopa virheellistä terveystietoa omissa kanavissaan (siitä aiheesta hieman lisää esimerkiksi täällä).

Ajassamme ei voi liikaa korostaa medialukutaidon merkityksellisyyttä. Annettua informaatiota ei saisi ottaa vastaan pureskelematta, vaan pitäisi ymmärtää katsoa hieman pidemmälle. Myös tutkittua tietoa tai siltä vaikuttavia lähteitä hyväksikäytetään häikäilemättä, eikä vastaanottaja välttämättä ole lainkaan perehtynyt lähdekriittisyyteen. Esimerkiksi kyseenalaista suosiota nauttiva lääkäri Antti Heikkilä jakoi vastikään Facebookissa postauksen, jossa kertoi tutkimustietoon nojaten, kuinka liha on olennaisen tärkeää kasvaville lapsille. Jaetun tutkimuksen mukaan lihatta olleet lapset olivat lyhyempi kasvuisia, heikompia ja vähemmän älykkäitä kuin lihaa saanet lapset (tutkimus oli kuitenkin toteutettu kehitysmaassa ja tutkimuksesta kertova artikkeli oli julkaistu 15 vuotta sitten).

Paljon ajatuksia herättää se tosiasia, että sosiaalisen median viestinnässä ovat taitavimpia muut tahot kuin juuri ne, joilla olisi kaikkein tärkeintä tietoa jaettavanaan. Sosiaalisen mediaan suhtaudutaan julkishallinnossa ja asiantuntijaorganisaatioissa varovasti, kertoo Eija Hukka Ulla Järven toimittamassa teoksessa Tautinen media. Hukka pitää silti myös tärkeänä sitä, että viranomaiset ja asiantuntijat olisivat tavoitettavissa siellä, missä jo puolet verkkoa käyttävistä kansalaisistakin on. Ongelmana kuitenkin lienee se, että sosiaalisen median tiedon välittämisen trendit ja lainalaisuudet ovat erilaisia kuin perinteisessä asiantuntijaviestinnässä.

Sosiaalisessa mediassa kiinnostutaan kiehtovista persoonista ja samaistuttavista kokemuksista. Tällaisia eivät useinkaan organisaatiot ja asiantuntijaelimet tarjoile. Toisaalta yritetty on. Joulun aikoihin Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin toimialajohtaja julkaisi itsestään kuvan Lapissa HUS:in facebook-ryhmään. Tavoite oli ehkä antaa arkista ja rentoa materiaalia sosiaaliseen mediaan jaettavaksi, mutta valitettavasti huomio kiinnittyi siihen, että vastikään annettujen terveysviranomaisten suositusten pohjalta kehotettiin nimenomaan välttämään kotimaanmatkailua koronaviruksen leviämisen välttämiseksi. Tällainen ristiriitainen viestintä ei varsinaisesti lisää kansalaisten luottamusta terveysviranomaisia kohtaan.

Korona-aika on antanut osviittaa sosiaalisen median voimasta ja vaikutusvallasta. Tämän onneksi ymmärsi myös Suomen Valtioneuvosto, joka oli mukana Ping Helsingin järjestämässä webinaarissa, joka kulki nimellä Luotettava someviestintä kriistilanteessa. Myös THL oli hereillä ja haastoi Suomen vaikuttajat mukaan Viisi valttia koronan ehkäisyyn -kampanjaan. Samoihin aikoihin kuitenkin satoja tuhansia seuraajia omaavat Sara Sieppi ja hyvinvointivalmentaja Martina Aitolehti järjestivät Halloween-bileet, joissa oli mukana paljon muitakin sosiaalisen median vaikuttajia ja julkisuudenhenkilöitä. Tällä esimerkillä näytettiin tuhansille ihmisille vääränlaista kuvaa vastuullisesta toiminnasta epidemia-aikana. Sosiaalisen median vaikuttajien olisikin tärkeää ymmärtää, kuinka omat teot vaikuttavat heidän yleisöönsä. Ei ole yhdentekevää, millaista esimerkkiä näyttää. 

Omiin valintoihimme vaikuttaa aivan varmasti se, millaisia ratkaisuja näemme muiden tekevän arjessaan. Se, millainen elämäntyyli koetaan tavoiteltavana, ei synny tyhjiössä. Kun omalta ystävältä tuntuva somevaikuttaja kertoo terveysnikseistään, ottaa moni vinkeistä koppia ja kokeilee omassa elämässään. Tämän vuoksi en haluaisi enää nähdä ideoita aktiivihiilijuomista kehon puhdistajina tai kiitollisuusmenetelmästä pähkinäallergian parantajana. Tietyissä tapauksissa nämä vinkit voivat olla jopa hengenvaarallisia, eikä turvallisuus- ja kemikaalivirasto olekaan turhaan antanut Maria Nordinille uhkasakkoa virheellisen terveystiedon levittämisestä markkinoinnissaan.

Olisi mielettömän hienoa, jos kaikkein eniten seuraajia keräisivät ne henkilöt, joille asema terveysvaikuttamisen esikuvana sopisi myös vastuullisesta näkökulmasta katsottuna. Valitettavasti tänä päivänä tilanne ei kuitenkaan ole tämä. Monet sosiaalisen median suosituimmat hyvinvointivalmentajat tuntuvat vähät välittävän terveysnäkökulmista, vaikka juuri terveyden edistämisellä palvelujaan myyvät ja sisältöään luovat. Voi olla, että myös käsitys terveydestä on ajassamme hieman vinksahtanut, eikä enää hahmoteta, millainen elämä on terveellistä. Monet terveyteen liittyvät tavoitteet kytkeytyvät ulkonäköön, eikä todelliseen hyvinvoinnin tavoitteluun.

On selvää, että sosiaalinen media on haastanut asiantuntijuuden. Asiantuntijatietoon saatetaan suhtautua vain yhtenä mielipiteenä muiden joukossa, eikä pseudotieteellisten julkaisujen levittäminen ainakaan selkiytä tiedon roolia yhteiskunnassamme. Terveyden esikuvat eivät löydy terveyskeskuksista tai THL:n johdosta, vaan sosiaalisesta mediasta. On kuitenkin ollut ilahduttavaa huomata, että myös lääkärit ja muut asiantuntijat ovat jalkautuneet someen. Esimerkiksi Juhani Knuuti on ottanut roolia terveyshuuhaan torjumisessa ja Anni Saukkola puolestaan päivittää menestyksekkäästi somekanavaansa Instagramissa. Sopii toivoa, että vastaavanlaisia lääkäreitä nähtäisiin jatkossa enemmänkin, ja että myös julkishallinnolliset instituutiot löytäisivät jollain tapaa oman roolinsa sosiaalisessa mediassa.


Kategoriat: Yleinen | 2 vastausta