JUHANNUSJÄLKKÄRI

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Olen jo aiemmin jakanut tämän reseptin Instagramin puolella (@sallajokin), mutta ajattelin laittaa myös tännekin, jotta voi tallennella kirjanmerkkeihin tai löytää ohjeen myös googlen kautta. Tämä mansikkainen herkku on nykyisin ihan mun suosikkijälkiruoka. Naurettavan helppo valmistella ja niin jumalaisen hyvää. Täytteitä voi vapaasti vaihdella fiiliksen mukaan, eikä ole maailmanloppu jos viikunat tai kinuskikastike uupuu. Olen itse asiassa miettinyt, että vaahterasiirappikin voisi sopia tähän kivasti. Tai joku banaanilla ja suklaalla varustettu täytekombo. Vain mielikuvitus on rajana!

Tarvitset:

-hyvää artsaanileipää

-kuohukermaa (vatkaa vaahdoksi)

-vaniljarahkaa (sekoita kermavaahdon joukkoon)

-ripaus sokeria

-tuoreita mansikoita, viikonoita, pensasmustikoita, sitruunamelissaa

-kinuskikastiketta

Tämä jälkkäri ei kuitenkaan lukeudu omaan juhannusmenuuseeni, sillä tämän juhannuksen tulen elämään keittiöttä. Meillä on pyörien päällä liikkuvaksi hotelliksi tuunattu pakettiauto alla ja määränpäänä tuntematon! Ei tiedetä vielä yhtään, minne mennään. Sattuisiko teillä olemaan vinkkejä, mistä löytyy Suomen kaunein (tai hauskin) juhannus?

Ihanaa juhannusviikkoa jokaiselle!


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , | Vastaa

MUN FORSSA

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Kaupallinen yhteistyö / OP Koti

Olen syntynyt Forssassa ja viettänyt siellä elämäni ensimmäiset 19 vuotta. Forssa on, ja tulee aina olemaan mulle ihan erityisen rakas. Oma kotini on viime vuosien aikana sijainnut niin Turussa, Helsingissä kuin Porissakin. Ja arvatkaa, mikä on parasta? Forssaan on aina ollut lyhyt, vain reilun tunnin, ajomatka. Myös Tampereelle ajaa Forssasta noin tunnissa. Olenkin aika varma, että tämän paremmalla sijainnilla varustettua kaupunkia ei Suomesta löydy.

Mun vanhempani asuvat edelleen Forssassa, joten Forssa ei ole mulle mitään taakse jäänyttä elämää, vaan edelleen paikka, jossa vietän paljon aikaa. Siellä on mun lapsuudenkoti, tähän astisista kodeistani kaikkein tärkein. Koenkin olevani aika ekspertti kertomaan, mikä tässä 1800-luvulla perustetussa 17 000 asukkaan kaupungissa on kaikkein parasta.

Yksi Forssan valttikorteista on ehdottomasti luonto ja lähiseudun tarjoamat retkeilymahdollisuudet. Forssan liepeillä sijaitsee Torronsuon kansallispuisto, Saaren kansanpuisto sekä Liesjärven kansallispuisto. Ihan mielettömän upeita kohteita kaikki! Tämän allekirjoittaa varmasti jokainen, joka on käynyt näitä edes vilkuilemassa.

Sain OP Kodin kiinteistövälittäjiltä vinkkejä Forssaan ja nyökyttelin niskani kipeäksi jokaisen kohdalla – selvästi tuntevat alueen parhaat puolet erinomaisesti!

Kaukolanharju auringonlaskun aikaan -maalausta pidetään yhtenä Edelfeltin merkittävimmistä maisemamaalauksista. Maalauksen mykistävän näkymän pääset katsomaan kipuamalla ylös harjulle. Suomalainen järvimaisema kauneimmillaan siintää silmien edessä. Vielä mahtipontisemmat maisemat avautuvat kipuamalla Kaukolanharjun näkötornille. Teija Vahos, OP Koti Lounaismaa, Forssa

Kaukolan harju on myös minun lempikohteitani Forssan seudulla. Matkalla kannattaa poiketa myös Venesillalla (leirintäalue, jossa yhteislauluiltoja, vuokramökkejä ja terassi) sekä Saaren kansanpuistossa, jotka ovat molemmat ihan samoilla nurkilla Tammelassa. Maisema harjun päällä on etenkin auringonlaskun aikaan mykistävän kaunis ja sen huomasi tosiaan myös Suomen merkittävimpiin taidemaalareihin lukeutuva Albert Edelfelt.

Jäätelö ja kesä kuuluvat yhteen. Bongaa Antin Konditorian jäätelöpyörä tai poikkea yli satavuotiaaseen konditoriaan Käsityöläiskadulle. Jäätelö on itse tehtyä ja sen kyllä maistaa! Tero Rämö, OP Koti Lounaismaa, Forssa

Pääsin viimein maistamaan tätä paljon kehuttua jätskiä! Mauksi valkkasin nutellan ja olihan se aivan jumalaisen hyvää, kuten oletinkin. Myös leivonnaiset Antissa ovat mielettömän herkullisia! Antin Konditoria oli aikoinaan mukana Suomen paras leipomo -ohjelmassa, eikä suotta.

Forssan tori. Pienen kaupungin tori on täynnä elämää. Hanki tuorekset lähituottajilta. Torikahvilla käynti on erityisen suosittua ja siinä samalla on hauska kuunnella Forssan murretta. ”Sana om vappaa ja kaikki saa sannoo mitä sylki suuhun tua”, ”Pankai pitäen kivvaa si”, ”Mitä meinasit tehrä tänä viikolloppuna?” Hannu Pehkonen, OP Koti Lounaismaa, Forssa

Ah, Forssan murre. Tuo minunkin puheessani elävä piirre, jota olen aktiivisesti yrittänyt kitkeä pois – siinä kuitenkaan onnistumatta. Aina välillä suustani lipsahtaa joku ”miäti si” tai ”kyä mää ainaki”. Lempparini on silti aina ollut vanha kunnon pannaas mennen si! Forssan torilla järkätään muuten aina kesäisin (elokuussa) Holjat, joka on legendaarinen kaupunkifestari. Tänä vuonna Holjilla esiintyy mm. Eppu Normaali.

Mitä mä itse suosittelisin näiden lisäksi?

Keskustaan on ilmestynyt mm. kakkuja ja muita herkkuja tarjoileva Pikku Pistrinan pop up -ravintola. Kaiken hehkutuksen arvoinen!

Forssan kirpputorit – mitä aarreaittoja! Pienten kaupunkin kirppikset ovat aina suurempien kaupunkien vastaavia kovempia. Huomasin, että Forssaan on ilmestynyt paljon myös uusia kirpputoreja, mutta omakohtaisesti voin suositella ainakin Hopen kirppistä, Solukkoa ja Onnelaa.

Opiston sauna Tammelassa sijaitsee Pyhäjärven rannalla ja on yleisön käytössä ke ja la iltaisin. Myynnissä kahvia ja pullaa!

Mäkilammi. Mun lapsuuden kesien ykköspaikka! Ihana pieni lampi, jossa pääsee uimaan. ”Päälaiturin” vastarannalla sijaitsee toinenkin laituri, jolla saa yleensä viettää aikaa rauhallisemmissa merkeissä.

Kehräämöalue, joka sijaitsee aivan keskustan kupeessa. Kehräämö on viime vuosina herännyt uudella tavoin henkiin ja siitä kiitos kuuluu etenkin kesäisin järjestettävälle Ehtootorille sekä Piipun terassille.

Mulle itselleni kuitenkin kaikken merkittävimpiä paikkoja ovat oma kotikatu, loimijoen rannat, vanhat lapsuusmaisemat ja perheemme mökki Tammelassa. Ne tekevät kaikkein eniten mulle Forssasta kodin.

Mikä sun kotikaupungissasi on parasta? Käy vastaamassa tähän kysymykseen Instagramini puolella (@sallajokin) ja osallistut yhdessä OP Kodin kanssa järjestettyyn arvontaan, jonka palkintona on 50 euron K-lahjakortti (arvonnan säännöt)!

Pankais poiketen Vorssassa ja miättien voisko sinne joskus jopa muuttaa!


Kategoriat: Yleinen | 5 vastausta

MIKSI EI SAISI ITKEÄ?

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Mua on jo jonkun aikaa mietityttänyt itkeminen. Itse itken paljon ja useimmiten ihan mitättömän pienistä asioista. Saatan purra huulta, jos joku lapsi hyräilee päiväkodin käytävällä Minun ystäväni on kuin villasukka -laulua tai jos katson telkkarista, kun leijonat saapuvat kultajuhliin. Joskus itken ahdistusta, mutta se itku ei yritäkään tulla kuin kotioloissa. Toisinaan taas itku tulee surusta. Leffat, joilla tavoitellaan liikkuttumista saavat mussa aikaan toivottuja tuloksia. Yleensä mun silmät kuitenkin kostuttaa joku asia, joka herättää empatiaa.

En ymmärrä, mikä tässä on väärin? Tämä tuli mieleeni, kun kuulin erään kaverini saaneen palautetta somevideosta, jossa hän itkee. Miksi ei saisi itkeä? Miksi ilo ja nauru ovat jotenkin hyväksytympiä tunteita? Itse en ole kuvannut itkuisia somevideoita koskaan, mutta varmaan pitäisi. Itkeminen on tavallaan aika iso osa minua, vaikka harva silti on nähnyt minua niissä puuhissa. Mutta ne, jotka ovat, tietävät, että teen sitä paljon. Käyttäydyn julkisilla paikoilla yleisesti hyväksyttyjen normien mukaisesti ja alahuuleni onkin joskus repaleinen, kun joudun pidättelemään herkimpinä hetkinä.

Mun eräs ystävä, jota näen ehkä kerran pari vuodessa, sanoo, että mua ei voi ikinä tavata ilman, että jossain vaiheessa purskahdan itkuun. Onneksi hän on itsekin kunnon herkkis ja ymmärtää, ettei se ole kohdallani mitään vakavaa, eikä mua tarvitse alkaa paniikissa lohduttelemaan. Se on vain sitä, että joku asia tuntuu tosi kovaa, ääni alkaa väristä ja silmäkulmasta alkaa virrata kyynelnestettä.

Tehtiin muutama viikko sitten podijakso, jossa aloin itkeä ja sen julkaiseminen hävetti mua. Hävetti, että itken julkisesti. Itkulla ja häpeällä tuntuukin olevan harvinaisen vahva yhteys. Hävettää olla heikko. Pitäisi olla vahva kivikasvo, jota ei hetkauta mikään. Se, joka ei itke on voittaja. Vai kuitenkin elämän kylmettämä? Itse arvostan herkkyyttä yli kaikkien muiden luonteenpiirteiden (enkä tarkoita tällä itkun määrää, vaan sitä, että omaa tunteet, tunnistaa niitä ja osaa asettua toisen asemaan). Siksi tunteiden pidättely ei mun mielestä ole mitenkään hyvä tavoite. Miksi pitäisi yrittää elää niin, ettei mikään tunnu miltään?

Yksi kaikkein ärsyttävimmistä asioista tässä itkunpihtauskulttuurissa on ehkä se, että lapsia kasvatetaan edelleen ”pojat ei itke” -mentaliteetilla. Varmaan ihan vahingossa ja tiedostamatta, mutta ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen kuullut vanhempien tai varhaiskasvatuksen ammattilaisten arvostelevan pojan pillittämistä. Tai kuullut kommentteja, kuinka joku melkein alkoi itkeä, mutta sai onneksi hillittyä itsensä.

Jatkossa: itkekäämme enemmän ja estoitta!


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , | 8 vastausta