En ole uudenvuodenlupausten suurin fani, mutta silloin tällöin teen niitä itsekin. Tuntuu, että ihmisen elämänhallinta on hukassa, jos pitää aina vuodenvaihteessa luvata itselleen kuut ja taivaat tai alkaa totaalikieltäytyjäksi. Paljon hedelmällisempää olisi opettaa itselleen, mitä tarkoittaa kohtuus. Toki, jos oikeasti on pahoja ongelmia sokerin tai alkoholin kanssa, niin parempi jättää kokonaan käyttämättä. Omalla kohdallani kuitenkin uskon, että satunnainen sallittu herkuttelu antaa enemmän tuloksia kuin mikään lakko. Jos siis pyrkisin herkuista eroon – sitä en tänä(kään) vuonna kuitenkaan tee!

Tänä vuonna päätin luvata itselleni jotakin, jota olin harjoitellut jo koko edellisvuoden loppupuoliskon.

Lupasin, että vuonna 2019 yritän mahdollisuuksien mukaan välttää uuden ostamista. Jos jotakin tarvitsen, pyrin hankkimaan sen ensisijaisesti kirpparilta tai kierrätettynä. En lupaa, etten osta enää ikinä mistään mitään, mutta lupaan punnita tarkemmin, mitä todella tarvitsen. Tämä on mielestäni asia, jossa mun tulee tänä vuonna tsempata. Ja tulkinnanvaraistahan on, että mitä sitä ihminen oikeasti tarvitsee. Voisin kai elää parilla vaatekerralla vuoden ympäri tai heittäytyä kunnolla Pentti Linkolaksi, mutta tässäkin asiassa ehkä joku sellainen kohtuus ja järki olisi omalla kohdallani toimivampi ratkaisu. En kuitenkaan yleiseltä habitukseltani muistuta Penttiä kovinkaan paljoa, eikä tämän uudenvuodenlupauksen ole tarkoitus vaikuttaa varsinaiseen tyyliini millään tapaa.

Lupaukseni kohdistuu aika pitkälle vaatteiden hankkimiseen, sillä muilta osin kulutustottumuksissani ei liene yhtä paljon moitittavaa. Jo etukäteen uumoilen, että tämä lopputalvi sujuu mallikkaasti, mutta kesän kynnyksellä saattaa kukkamekot aiheuttaa taas ylimääräisiä sydämen tykytyksiä. Voisin sopia itseni kanssa, että aina kun ostan uutta (tarpeettomaksi luokiteltavaa), luovun myös jostakin vanhasta.

Mutta miten meni tammikuu?

Tammikuussa en ostanut mitään muuta uutta kuin viisivuotiskalenterin sekä muistivihon. Shoppailtua tuli kuitenkin kirpputoreilla. Löysin kirppiksiltä mm. kivoja sisustusjuttuja, pienen pöydän, kahdet kesäkengät sekä pitkän vintage-toppatakin. Nostan itselleni hattua, jos sama meno jatkuu vielä helmikuussakin.

On ollut ilo huomata, kuinka omat kulutustottumukset ovat kehittyneet parempaan suuntaan. Aloittaessani blogini vuonna 2007 shoppailuni oli aivan holtitonta ja vaatteiisin paloikin rahaa useita satasia kuukaudessa. Tuolloin oli myös tapana raportoida blogiin aivan jokainen uusi hankinta lakkapullosta sormikkaisiin. Ihan kiva, että meininki on yleisestikin muuttunut tuosta kulutushysterian kyllästämästä aikakaudesta edes jonkin verran parempaan suuntaan – ainakaan sairaalloinen kuluttaminen ei ole enää millään tapaa in.