♥ Konserttialue ei ole mikään mutkikas labyrintti, jossa seikkaillaan ristiin rastiin. Alueelta etsitään paras mahdollinen seura ja valitaan spotti omalle viltille tai retkituolille.
♥ Saa pötkötellä parhaassa tapuksessa vaikkapa vaakatasossa koko illan eväsherkkujen äärellä ilman, että täytyy hysteerisenä selata konserttiohjelmaa tietääkseen, missä seuraavaksi pitää olla. Lavoja on vähemmän kuin muilla mulle tutuilla festareilla ja ne ovat sijoiteltu näppärästi.
♥Jazzit kestävät peräti kaksi viikonloppua. Ekana viikonloppuna (ja arkipäivinä ennen pääviikonloppua) on ilmaiskonsertteja jazzpuistossa (tänä vuonna esim. Anssi Kela, Gasellit ja Samuli Edelmann). Jazzhulina kestää siis reilun viikon ja ohessa on vielä SuomiAreenan tarjoama ohjelmisto.
♥ Tunnelma on poikkeuksellisen letkeä ja hyväntuulinen. Hyvällä tavalla aikuisempi festari olematta kuitenkaan lainkaan tylsä.
♥ Esiintyjät ovat joka vuosi ihan omaa luokkaansa ja etenkin juuri siitä syystä jazzit ovat mulle kesän ykkösfestari. Oli huikeaa nähdä Christina Aguilera livenä ja kuulla, kun valtaisa yleisömeri laulaa yhteen ääneen Toton Africaa.
Ainoa, mikä jäi harmittelemaan oli se, ettei J. Karjalainen soittanut Dorista!
Tämä taisi olla mun viimeinen jazzailu porilaisena, mutta olen jo yrittänyt järjestellä asioita siihen kuntoon, että voin viettää täällä ensi vuonnakin kokonaisen viikon jazzien merkeissä.