Olen vähän pyöräytellyt silmiäni aina, kun kuulen porilaisten puhuvan ”jazzien jälkeisestä masennuksesta”, mutta nyt ymmärrän ihan täysin. Tämä kaupunki on normaalisti aivan aavemainen tyhine liiketiloineen ja autioine katuneineen, mutta vielä viikko sitten väkeä oli kuin pipoa ja terassit viimeistä penkkiä myöden pullollaan, olipa sitten maanantai tai torstai. Pori oli hetken aikaa aivan toisenlainen ja sitä toisenlaista Poria rakastin koko sydämestäni. Nyt meno on taas hiljentynyt lähes entiselleen ja kontrasti viime viikkoon on melkoinen.
Onneksi ymmärrettiin ottaa jazzviikosta kaikki ilo irti ja vietettiin mahdollisimman paljon aikaa niin jazzpuistossa kuin itse konsertissakin. Omat lempparini esiintyjistä olivat yleisön sytyttänyt Aloe Blacc sekä tipat silmäkulmiin kirvoittanut James Blunt. Ihan mahtavaa, että tämä Suomen tyylikkäin ja artistikattaukseltaan kovin festari sijaitsee nimenomaan Porissa! Mulla oli todella hauskaa ja aloin jo odottaa ensi vuoden jazzeja yhtä kaihoisasti kuin koko kaupungin muukin väestö.
Hyvä juttu on kuitenkin se, että vaikka vuoden hurjimmat viikonloput saattavat olla takanapäin, niin vielä on kesää jäljellä ja uusia festareita edessä! Tänä viikonloppuna aion suunnata Raumalle, vesisuksiajelulle sekä lavatansseihin – ei ollenkaan huonoja suunnitelmia nekään.
Pori Jazz, kiitos kun sain olla vieraananne – nähdään taas ensi vuonna!