Uskaltaisinkohan jo kertoilla, miksei postauksia ole viime aikoina kuulunut (ja jos onkin, niin ovat olleet säälittävää piiperrystä hah). No, Stuba tuli taloon.

On kyllä niin vajukki, mutta kuitenkin äärimmäisen ystävällinen ja hyväkäytöksinen koiruus. Eka yö meni itkuskellen, mutta nyt sujuu jo ihan hissukseen. Ilahduttavaa äidin mielestä oli myös se, että autossa ensimmäinen äännähdys ei ollut wuff vaan oikeaoppisesti äännetty miau. Sittemmin nimi Stubakin on väistynyt ja ollaan vahingossa alettua kutsua poikaa mirriksi….. Kiva huudella karvaisen mirrinsä perään pitkin peltoja ja kyliä. Pakko kai saada toi stuba vielä elvytettyä takaisin käyttöön. :D

Muru on sekarotuinen, mutta sen tarkemmin en toistaiseksi ala hänen sukujuuriaan eritellä, ihan vaan välttääkseni pätemisintoiset ja kauhuskenarioita maalailevat hc-koiraihmiset (oikeesti, yksi rasittavimmista ihmisryhmistä, no offence :D). Voi kuitenkin olla, että muutan mieleni ihan pian tai viimeistään sitten, kun stupidosta muovautuu joku hullu luonnehäiriöinen raatelija ja oon pulassa piskini kanssa.. Ei siinä kyllä mitään kovin haastavia rotuja pitäisi olla, eiköhän me siis pärjäillä!

♡♡♡♡♡