Lokakuu on se kuukausi, jolloin kehoni päättää, että mun olisi parempi pysytellä ainakin seuraavat viisi kuukautta talviunilla. Tänä(kin) vuonna olen kuitenkin päättänyt taistella tuota horroshinkua vastaan kaikin keinoin. En aio käpertyä ikuisiksi ajoiksi sohvannurkkaan ja eristäytyä kaikenlaisesta sosiaalisesta kanssakäymisestä. Aion olla pirteä kuin peipponen ja tehdä elämästä mahdollisimman nautinnollista myös kaamosaikana. Näillä keinoilla ajattelin onnistua:

♥ Liikunta. Oma liikkumiseni on hyvin pitkälti koiran kanssa lenkkeilyä, mutta voisin yrittää tuplata lenkkien pituuksia. Toisaalta pimeydessä lenkkeily ei ole mielipuuhaani, sillä nautin eniten, kun voi samalla ihailla luontoa ja maisemia. Ehkä yritän kehitellä jonkun jutun tähtitaivaan kanssa?

♥ Ruoka. Syön omasta mielestäni melko ihanteellisesti, enkä näe ruokatottumuksissani hirveästi parantamisen varaa (okei, maitotuotteita menee kyllä ihan liikaa). Ruoka on kuitenkin asia, josta nautin äärimmäisen paljon ja voisinkin mm. leipoa enemmän, kehitellä uusia reseptejä ja järkkäillä lauantaibrunsseja.

♥ D-vitamiini. Äiti kysyy multa vähintään kolmesti vuodessa ”syötkö d-vitamiinia” ja lykkää purkin kouraan. Totuus kuitenkin on, että muistan napsia sitä yleensä n. kerran viikossa, vaikka saannin olisi hyvä olla päivittäistä. Siispä aloitan d-vitamiinikuurini nyt ja lopetan vasta keväällä!

♥ Kaverit. Turkuun muuttamisessa parasta oli se, että näen taas ystäviäni enemmän. Muutin tänne tosiaan elokuussa ja toistaiseksi olen nähnyt heitä aivan naurettavan vähän. Mikään ei kuitenkaan anna yhtä paljon iloa päiviin kuin hyvät ystävät, joten kalenterista raivattakoon eniten tilaa juuri heille.

♥ Suunnitelmat. Parasta on, kun on jotakin, mitä odottaa. Niinpä ajattelin yrittää iskeä jokaiselle tulevalle kuukaudelle ainakin jonkin ”kohokohdan”, joka saa silmät hehkumaan!

Tuntuu hyvältä olla tällä hetkellä opiskelija ja omien aikataulujen herra. Uskon, että siitä on suuri apu pimeän ajan väsymyksen kanssa kamppaillessa. Ja apua voisi olla myös kirkasvalolampusta, mutten ole vieläkään saanut moista hankituksi!

Onko täällä muita, joiden elimistö haaveilee talvikauden ajan pelkästä levosta?

Typerin tietämäni sanonta on ”never regret”. Olen sitä mieltä, että jos ei koskaan kadu tai arvioi tekemisiään, pysyy samana pellenä elämänsä tappiin saakka. Olen viime päivinä katunut aiempaa blogihistoriaani ja voinut suorastaan pahoin sitä ajatellessani.

Muistatteko ajan, kun täällä pyöri Mart of China -vaatteet ja Sheinsiden alekoodit? Shoppailin menemään järkyttävät määrät kaikkein hirvittävintä pikamuotia ja vieläpä vinkkasin niistä blogin puolella. Tämä on näin jälkikäteen tarkasteluna yksi yököttävimmistä asioista, mitä olen mennyt tekemään. On ehkä ihan hyvä, että elämä on antanut mulle eteeni kokemuksia, jotka ovat saaneet miettimään tarkemmin esimerkiksi yritysetiikkaa ja ilmastoasioita. Tuntuu ikävältä, että olen omalla toiminnallani tukenut vääriä asioita.

Vaikkakin olen aikojen alusta saakka kierrättänyt kaiken ostamani, olen silti ollut tekemässä tähän maailmaan järkyttävät määrät tekstiilijätettä. En vain omien ostosteni kautta, vaan myös houkutellessani muita ostamaan. Kuluttamisessa ei sinänsä ole mitään väärää, mutta se, millä motiiveilla (onko oikeasti tarvetta vai ei) sitä tehdään ja missä paikoissa rahaa käytetään, on väliä. Suomalainen design – sitä kannattaa ostaa. Pikamuotikrääsä – en suosittele.

En ole puoleen vuoteen shoppaillut lähes mitään uutta. Tein uuden vuoden lupauksen, joka kuului näin: ”Vuonna 2019 yritän mahdollisuuksien mukaan välttää uuden ostamista. Jos jotakin tarvitsen, pyrin hankkimaan sen ensisijaisesti kirpparilta tai kierrätettynä. En lupaa, etten osta enää ikinä mistään mitään, mutta lupaan punnita tarkemmin, mitä todella tarvitsen”. Olen pysynyt tässä päätöksessäni suorastaan ihailtavan hyvin (en odottanut itsehillinnältäni paljoa). Helmikuussa lipsahti ja ostin neljä vaatekappaletta kuvauksiin. Huhtikuussa puolestaan kajosin kukkakuosiseen jumpsuitiin. Siinä kaikki kaupasta ostetetut vaatekappaleet vuonna 2019. Joku varmasti miettii, että tuokin on jo paljon, mutta todellisuudessa se on aiempaan kulutuskäyttäytymiseeni nähden aivan pikkiriikkinen määrä.

Kirppisshoppailuja on kuitenkin tullut tehtyä surutta ja kierrätyslöytöjen avulla vaatekaappia on saanut päivitettyä erinomaisesti. En ole missään vaiheessa haaveillut esimerkiksi ulkoisen habitukseni muuttumisesta tai uudesta tyylistä. Haluan edelleen nauttia pukeutumisesta ja se onnistuukin aivan yhtä lailla vastuullisempien valintojen avulla.

Tarkoituksena olisi jatkossakin pysyä tällä kaidalla tiellä ja haluan kannustaa myös muita kokeilemaan samaa! Alkuun projekti tuntui hankalalta, sillä liikkeissä kiertely oli tietynlaista ajanvietettä, johon oli tottunut. Enää ei tee edes mieli pyöriä vaatekaupoilla, vaan kirpputorit ovat enemmän mun paikkoja!

Tähän loppuun haluan vinkata kolme kovaa kaikille vastuullisemmasta kuluttamisesta kiinnostuneille.

♡ Zadaa-app – kirppissovellus, josta löytää aina kaiken etsimänsä

♡ Weecos – suuri valikoima kestävää kehitystä tukevia brändejä

♡ Radhica – vintagevaatteiden aarreaitta

Onko sun kuluttaminen ja shoppailutottumukset muuttuneet viime vuosien aikana? Kerro mulle miten!