Olin eilen pitkästä aikaa piipahtamassa lempparikaupungissani Turussa ja voi vitsit miten kodilta siellä tuntuukaan! Ysitien päättyessä tuomiokirkon tornin nähdessäni multa pääsi ihan itku, kun tuntui niin hyvältä nähdä oma rakas Turku pitkän tauon jälkeen. Vähän luulen, että joskus vielä palaan Turkuun lopullisesti. Tai sitten en. Joka tapauksessa kaupungilla on ihan poikkeuksellisen lämmin paikka sydämessäni ja sinne suuntaan aina tosi mielelläni.

Kierrettiin melkein kaikki suosikkipaikat ja lounas nautittiin vakkaristi Delhi Darbarissa, vaikka Aurakadun ravintoloitakin olisi ollut aika kova ikävä. Kuulemma kaikkia kivoja uusia paikkojakin auennut Turkuun paljon! Pitää ehdottomasti järjestää samanlainen turkupäivä lähitulevaisuudessa uudestaan ihan jo pelkän ruuan vuoksi. Olen aina ollut sitä mieltä, että kaupungin ravintolatarjonta on poikkeuksellisen loistava, jos vertaa muihin Suomen suurimpiin kaupunkeihin. Ehkä koko Suomen paras intialainen (kertokaa, jos jossain muualla on haastaja – matkustan vaikka Ouluun saakka hyvän intialaisen ruuan toivossa), useita hyviä lounaspaikkoja, Kaskiksen kaltaisia huippuravintoloita, erinoimasta italialaista Sergio’sissa, Niskan peltileipiä ja vaikka mitä. Ja kaikki mahtavat kahvilat siihen vielä päälle!

Voi Turku. Ehkä parempi lopetella tämä postaus tähän, etten haikeuksissani tilaa jo muuttoautoa ovelle. Se on vaan jännä tunne, kun tuntee kuuluvansa jonnekin ilman mitään varsinaista syytä. Voisi luulla, että se fiilis tulee vain siitä, että asuin Turussa liki kymmenen vuotta, mutta voin kertoa, että ainakaan synnyinkaupunkini Forssa ei aiheuta samaa 18:sta asutusta vuodesta huolimatta (jännä).

Kuka muu on pohjattoman rakastunut Turkuun?