kuva: moodphoto
Blogi on taas ollut ihan hunningolla viime viikot (vakaista aikeistani huolimatta) ja sen johdosta tulinkin miettineeksi jälleen blogien hidasta kuolemaa. Tuntuu, etteivät ihmiset enää jaksa lukea tekstejä, joissa on enemmän kuin kolme virkettä. Mielummin asia otetaan vastaan kuunnellen (podcastit) tai tiiviimmässä paketissa (instagramissa). Kauan on jo siitä, kun blogien kommenttiboksit olivat alustoja internetin kiivaimmille keskusteluille. Nykyään jaksetaan vain painaa tykkäysnappia johonkin reagoidakseen tai jätetään latteita kommentteja kuvien alle. Älkääkä ymmärtäkö väärin, en ole itsekään yhtään sen ahkerampi.
Tuntuu silti vähän surulliselta olla tällainen somelaiskimus. Etenkin siksi, että tämä kehityssuunta ei ole mulle itselleni lainkaan edullinen. Teen jonkin verran kaupallisia yhteistöitä ja omalla kohdallani isoimmat eurot liikkuvat nimenomaan täällä blogin puolella. Olen laiskistunut peräti niin paljon, etten enää edes arvosta kirjoittamista samoin kuin ennen. Aiemmin kirjoittaminen oli mulle suoranaista terapiaa, mutta nykyään parin lauseen kuvatekstissäkin tuntuu olevan vääntämistä.
Toisaalta aina kun tämän WordPressin avaa, niin tekstiä alkaa tipahdella mukavasti ja aloitan pääni sisäisen ”pitäis tehdä tätä useammin ja lukea muidenkin blogeja” -mantran. Säännöllisesti kuitenkin tässäkin suunnitelmassa epäonnistun. En edes muista, milloin viimeksi olen lukenut muiden blogeja. Siitä on varmasti jo viikkoja. Sen sijaan avaan Instagramin vähintään kerran tunnissa rämpyttääkseni tykkäysnappia kuville, joiden alta löytyviä tekstejä en aina jaksa edes lukea. Aivan vääränlainen kehityssuunta.
Eilen vietettiin Read Houria, johon en arvattavasti itse osallistunut. Lukeminen tuntuu niin kovin rankalta, kun voi myös maata paikallaan podia kuunnellen tai viettää puolet vuorokaudesta instagramhöttöä selaten (okei, onhan siellä tosi paljon hyvääkin sisältöä). Huoli nuorten lukutaidon ja lukemisen laskusuunnasta on ehdottomasti todellinen, kun kaltaiseni kolmekymppinen aikuinenkin on jo tässä jamassa. Ja pahoin pelkään, etten ole yksin ajatusteni kanssa.
Yritetään lukea edes vähän enemmän – niin blogeja kuin kirjojakin!