Musta on koko päivän tuntunut jostain syystä ihan keväältä. Avasin aamulla kaikki ikkunat ja ihastelin sisään tulvivaa valoa kuunnellen kadulta kantautuvia elämän ääniä. Puheen sorinaa ja autonrenkaiden rullailua mukulakivillä. Teki melkein mieli tarttua ikkunanpesuvehkeisiin, kunnes muistin, että eihän mulla edes ole sellaisia. Miksi olisikaan, sillä en kykene muistamaan, milloin viimeksi olisin pessyt minkään aiemmankaan asuntoni ikkunoita (juttuja, joissa pitäisi yrittää terästäytyä).
Luulen, että tämä sisälläni sykkivä kevätfiilis johtuu uudesta alusta ja sellaisesta onnellisen riemukkaasta tunteesta, jonka uusi koti on mussa herättänyt. En tajunnutkaan ennen kuin vasta nyt muutettuani, miten surkean huono valinta kommuuniasuminen on itselleni ollut. Olen toki tajunnut, että ei ehkä minun persoonallisuudelleni se ihanteellisin tapa elää, mutta nyt konkreettisesti ymmärrän, mitä minulta on puuttunut. Tuntuu, että olen koko edeltäneen vuoden ollut varuillani hartiat jäykkänä ja vasta nyt pääsen ensimmäistä kertaa laskemaan ne rentoina alas.
Oma koti on ihaninta, mitä ihminen voi ikinä omistaa. Ei ne seinät, vaan se fiilis, kun saa olla aivan yksin, kävellä alasti jääkaapille, jäädä makaamaan eteisen matolle pitkän lenkin jälkeen, jättää vessan oven auki ja leikkiä omia Idols koelauluja, kun tekee mieli karjua mahdollisimman kovaan ääneen ja mahdollisimman suurella tunteella You raise me uppia.
Kotipostausta on tulossa vielä myöhemmin – sitten kun olen löytänyt kaikelle oman paikkansa, saanut vielä uupuvia juttuja hankittua ja ehtinyt kunnolla napsimaan kuvia! Tahtoisin ainakin jonkun vanhan kaapin tai lipaston tänne sekä suuret matot olohuoneeseen ja makkariin. Myös kokovartalopeili täytyy saada ja äkkiä! Remppahaaveistakin on mahdollisesti tulossa oma postauksensa, mikäli sellaista toivotte.
IHANAA VIIKONLOPPUA JOKAISELLE!