Olen kerännyt paljon rohkeutta seuraavan tekstin julkaisemiseen ja päätin, että nyt on oikea aika. Omilla valinnoillaan voi yrittää vaikuttaa siihen, millaisessa maailmassa elää ja siksi halusin tehdä valinnan puhua tästä ääneen.
–
.
Muutettuani joulukuussa Poriin, olin vähän tuuliajolla ja epävarma siitä, mitä tahtoisin työkseni tehdä. Ajattelin, että voisin tehdä jonkin aikaa blogihommien ohella jotakin, joka ei varsinaisesti vastaisi koulutustani. Päädyin hakemaan Jungle Juice Bariin töihin ja sain paikan. Ystäväni hämmästelivät huvittuneina, etteivät olleet koskaan aiemmin nähneet minun lähtevän niin reippaana töihin. Nautin suuresti, kun pääsin irtautumaan varhaispedagogiikasta ja lastentarhanopettajan töiden ympärillä vallitsevasta kuohunnasta (vain kaksi kättä, lastentarhanopettajien pula ja palkkakuopat, ryhmäkokojen kasvu, sosionomien aliarvostaminen, sijaispulat). Mulla oli mehubaarissa loistavat työkaverit ja välittävä esimies.
.
Olin ollut pari kuukautta töissä, kun esimieheni ennen vuoroni alkua kyseli, voisinko tulla vähän aiemmin, olisi juteltavaa. Lähdin samalta istumalta töihin ja esimieheni vakavasta ilmeestä päättelin, että kohtaloni taitaa olla sama kuin aiemmin irtisanotulla työntekijällä. Olin aistinut jo edellistä työntekijää lempattaessa, että saatan hyvinkin työskennellä yrityksessä, jolla on tapana kierrättää työntekijöitä (palkkani olisi noussut 20% seuraavan kuun ensimmäisestä päivästä alkaen). Arvailtiin toisinaan muiden työntekijöiden kanssa, että kukahan saa seuraavaksi kengänkuvan takamukseensa. Minä se olin!
.
Irtisanomishetkellä vollotettiin yhdessä esimieheni kanssa ja hän sanoi, että älä huoli, saat kyllä töitä ihan mistä tahansa, mistä ikinä tahdotkin ja olisin helposti suoriutunut hänellekin annetuista kahvilapäällikön työtehtävistä. Seuraavana päivänä sain viestin, jossa hän tarjoutui suosittelijakseni pyytämättä. En siis varsinaisesti päässyt kokemaan, että olisin alisuoritunut työstäni tai ollut siihen millään tapaa sopimaton. Sain aina vain positiivista palautetta ja muutenkin koin, että homma rullaa.
.
Minun ja Suomen lain mielestä ei ole reilua irtisanoa työntekijää, joka on hyvä työssään. Pyysin esimieheltäni irtisanomishetkellä useaan kertaan syitä, mutta vastaukseksi sain ulkoaopetellun mantran ”tähän tulokseen on tultu, en voi valitettavasti kommentoida enempää”. Totesin, että näin ei voi kohdella ihmisiä, tahdon selvittää tämän ja sain numeron, johon voisin soitella. Henkilöstöpäällikkö ei vastannut puheluuni, eikä meiliini. Vasta kun kaksi viikkoa myöhemmin kirjoitin blogiini ryhtyväni oikeustoimiin erään vastoinkäymisen tiimoilta, tuli sähköpostiini vastaus, jossa kuvattiin syitä irtisanomiselleni. Syyt olivat kaikki täysin tuulesta temmattuja, eikä niille ollut mitään näyttöä. Voitte ehkä jo arvata, että otsasuoneni alkoi tässä vaiheessa pullottaa pullottamistaan.
.
Syyksi irtisanomiselleni kerrottiin esimerkiksi tilanne, jossa olin lähtenyt 4 minuuttia ennen työvuoroni loppumista varastolle (heidän mielestään pois työpaikalta) – vieläpä työkavereiden lähettämänä. Lähdin varastolle 4 minuuttia ennen vuoroni päättymistä, sillä esimieheni pyysi soittamaan työasioiden tiimoilta. Varastolla aloitin puhelun ja lopetin vasta kotimatkalla. Tein siis ylitöitä. Kysyin meilitse sekä henkilöstöpäälliköltä että yrityksen perustajalta, millä perusteella he kokevat esimiehen kanssa käydyn keskustelun olevan mitään muuta kuin työaikaa – kumpikaan ei vastannut. Asianajajani teki Jungle Juice Barille sovinnollisen ehdotelman, jossa oli mukana screenshotteja puhelutiedoista ja esimieheni kirjallisia palautteita. Pyysimme vastausta tiettyyn päivämäärään mennessä. Vastaus tuli myöhässä ja siitä ilmeni, ettei sovintoehdotelmaamme oltu kovin tarkkaan edes luettu. Niinpä koimme yhdessä asianajajani kanssa, että parasta kenties viedä asia suoraan käräjille, sillä vastapuoli ei ole halukas keskustelemaan aiheesta.
.
Tiivistelmä asioiden kulusta:
.
-irtisanominen – ei pienintäkään perustelua, eikä lain mukaista tilaisuutta tulla kuulluksi
-puhelu henkilöstöpäällikölle – ei vastausta, eikä koskaan soittoa takaisin
-meili henkilöstöpäällikölle – vastaus kahden viikon kuluttua ja hänen vastauksestaan heränneisiin kysymyksiini ei mitään vastausta
-meili yrityksen omistajalle – vastauksena harmittelua, että olen kokenut heidän toimintansa loukkaavana. Vastasin pitkästi ja kerroin mm., että kyse ei ole loukkaantumisestani, vaan Suomen laista ja epäeettisestä toiminnasta. Ei vastausta.
-asianajajani sovintoehdotelma – vastaus myöhässä, eikä kiinnostusta käsitellä asiaa kanssani
-haastehakemus käräjäoikeuteen
-käräjäoikeuden sovintoneuvotteluehdotus – Jungle Juice Barilla ei kiinnostusta osallistua, itse olisin ollut suostuvainen.
-Jungle Juice Bar vastaa käräjäoikeudelle. Vastaus täynnä todella räikeitä valheita ja vaade, että koko haastehakemus hylätään. Näin ei luonnollisestikaan käynyt, vaan asiaa puidaan Helsingin käräjäoikeudessa ensi syksynä.
.
Olen tässä elämän varrella jäänyt harmittelemaan niin montaa asiaa ja niissä rytäköissä kolhinut pahasti myös itsetuntoani. Tällä kertaa päätin, että vien asian loppuun saakka, jotta ei tarvitsisi vuosien päästä muistella, että mitenhän se juttu menikään. Irtisanomiseni aikoihin elettiin vieläpä sellaista aikaa, että olin saanut ihan muualta niin järkyttävät saavilliset paskaa niskaani, että olisin voinut murtua pienemmästäkin kolhusta. Olen luonteeltani vähän sellainen, että otan vastoinkäymiset aika raskaasti ja etenkin silloin, kun tilanne ei ole omissa käsissäni.
.
Päättyipä tämä juttu lopulta miten tahansa, aion jatkossakin jatkaa take no shit -linjalla. Tämän kanssa painiminen on vaatinut todella paljon aikaa ja rahaa (huomattavasti enemmän kuin sain koko puljusta yhteensä), mutta olen päättänyt tehdä tämän itseni ja jatkuvasti kasvavan nuorisotyöttömyyden vuoksi. Vähintään kerran päivässä saa lukea uutisista nuorison pätkätöistä, nollatuntisopimuksista, työttömyydestä, ketjuttamisesta, kierrättämisestä, määräaikaisuuksista ja viimeisimpänä uudesta irtisanomislakiehdotuksesta. Yritys, joka pelailee pelejään ihmishenkilöillä, ei yksinkertaisesti toimi oikein. Mutta näin voi kuitenkin helposti tehdä, sillä kukapa olisi niin hullu, että menisi irtisanomisensa kanssa käräjille saakka – se kun maksaa vähintään kymmenen kertaa enemmän kuin yrityksestä saatava kuukausipalkka. Muistakaa äänestää jaloillanne, seisoa omien oikeuksienne takana ja vaatia oikeudenmukaisuutta. Maailma on epäreilu, mutta jos ikinä on mahdollisuus vaikuttaa asioihin, niin tehkää se ja auttakaa heitä, jotka epäreiluutta osakseen saavat.
.
Ystäväni pessimistinen analyysi oli, ettei kannata lähteä taistelemaan, ne voittaa kenellä on eniten rahaa. Lähdin silti ja kaikesta pelosta huolimatta toivon, että tämä oli oikea valinta.
–
(tämä postaus löytyy linkattuna täältä ja sitä saa jakaa! Asioiden kulusta myös Instagramini puolella (stories) @sallajokin) Meilit: fofsalla(at)gmail.com
.