Parikymppisenä olin muistellut jo niin kauan lapsuuden kesiä, että oli pakko hankkia oma vene. Sellainen ihan pikkiriikkinen keltainen purkki, jossa reistaili moottori ainakin joka toisella reissulla. Vene oli mulla muistaakseni vuoden tai pari ja kaikista sen kommervenkeistä huolimatta rakastin sillä ajelua yli kaiken. Yhä edelleen joka kevät mieleeni hiipii voimakas hinku saaristoon ja veneen kyytiin. 

 

 

 

Veneilyn makuun pääsin onneksi jälleen, kun muutin Poriin (2017-2019) ja vietettiin runsaasti kesäpäiviä ystäväni veneellä. Kokeilin jopa vesisuksia, mutta se homma ei ottanut ihan tuulta alleen. Nämä mun Pori-kesät olivat kunnon hellekesiä ja siihen hikoiluun auttoi kaikkein parhaiten nimenomaan veneily. Jos kova vauhti ei riittänyt viilentämään oloa, niin hypäättin vielä veteen uimaan.

 

 

 

 

Nyt olen taas joutunut elämään hetken ilman merituulen tuiverrusta hiuksissani, mutta asiaa saapui helpottamaan Buster L, jota pääsin yhteistyön merkeissä testailemaan. Tässä veneessä parasta oli ehdottomasti se, että se tuntui heti alkuun todella luotettavalta. Olen tottunut veneisiin, jotka reistailevat vähän joka käänteessä, mutta tämä vene oli ennen kaikkea varma menopeli. Helppo ajettavuus (ystäväni Neea toimi kuskina) ja ihana leveä lattiataso, johon oli helppo loihtia piknikejä.

 

 

 

Busterin alumiiniveneissä tykkään kovasti myös ulkonäöllisistä seikoista. Maltillinen muotoilu, tyylikäs värimaailma sekä viihtyisät penkkikokonaisuudet. En itse ole niinkään isompien jahtien ystävä, vaan mun juttu on nimenomaan pienemmät veneet, jotka eivät kuluta ihan niin paljoa ja ovat näppäriä etenkin saaristossa retkeillessä. Tässä veneessä oli vielä mahtava karttataulu, josta saattoi tsekkailla missä ollaan ja minnepäin kannattaisi suunnata!