Ruissiton kesä – ennakko-oletukseni: se ei voi mitenkään olla hyvä (tai ainakaan erityisen mieleenpainuva). Tänä vuonna kävi kuitenkin niin, etten yksinkertaisesti älynnyt rynnätä lippujahtiin riittävän ajoissa, vaan vasta muutama viikko sitten hoksasin, että ainiin Ruisrock, sehän on ihan pian. Aiempina vuosina mulla on aina ollut koti tai ainakin asunto Turussa, joten ehkä näistä olosuhteiden muutoksista johtuen pääsi käymään näinkin kriittinen lipsahdus. Tuska syvenee syvenemistään jokaisen katsomani somepäivityksen myötä. Sillä kyllähän te tiedätte, rakastan Turkua ja rakastan Ruisrockia ihan pohjattoman paljon.
Olen kuitenkin aina ollut sitä mieltä, että on hyvä kokeilla erilaisia juttuja, jotta tietää mikä itselle sopii. Nyt kokeilen kesää ilman Ruissia. Odotukset eivät ole korkealla, mutta luulen, että tämä vastoinkäyminen luo raivon ja itseinhon tuloksena syntynyttä energiaa, joka auttaa nauttimaan loppukesästä entistä suuremmalla draivilla. Ehkä loppukesä ei olisi yhtä mieletön ilman tätä äärimmäisen negatiivista kokemusta? Aiotaan silti kavereiden kanssa pakata kamat kassiin ja suunnata huomiseksi Turkuun nauttimaan Suomen kauneimman kesäkaupungin parhaasta kesäviikonlopusta. Pelkkä turkulainen ilmasto saa yleensä mielialani kohoamaan.
Muuten kesä on ollut aika mainio. Olen mökkeillyt paljon, pussaillut lehmiä, käynyt Lapissa, järkyttynyt RMJ:ssä (olin aavistuksen liian vanha niihin ympyröihin), seilannut pitkin poikin Suomea, kikattanut sekä Särkänniemessä että Linnanmäellä, elänyt jäätelöllä, ostanut satojen eurojen edestä mansikoita, veneillyt ja ollut kiitollinen jokaisesta kesämekkokelpoisesta päivästä. Vielä on muutama to do -juttu mielessä ja sen voin ainakin luvata, että yhdetkään haluamani festarit eivät enää jää väliin!
IHANINTA RUISSIA KAIKILLE TIENSÄ SINNE LÖYTÄVILLE, NAUTTIKAA!
