Huomenna alkaa virallisesti syksy ja oma syksyni näyttää tällä hetkellä hyvin, hyvin erilaiselta kuin mitä olin kuvitellut. Täällä on muutamassa viikossa elämä kääntynyt aivan päälaelleen, enkä itse asiassa ihan tarkkaan edes tiedä, mitä tuleman pitää. Toistaiseksi on liian varhaista täräyttää aikeeni tänne blogin puolelle, mutta toivottavasti voin sen ihan pian jo tehdä. Somehiljaisuus ja blogihiljaisuus kuitenkin on johtunut siitä, että on ollut vähän (paljon) ylimääräistä hommaa tässä. 

Äitini jauhaa elämän tasapainon löytämisestä ja muutkin läheiset, joille olen kertonut, ovat kauhistuneet aikeistani. Ja niin tulette kauhistumaan tekin. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pääsen raottamaan syitä kaiken taustalta. Maailman ärsyttävimpiä juuri nämä tälläiset kerron, mutta enpäs kerrokaan -postaukset, mutta päässäni ei kerta kaikkiaan pyöri mikään muu kuin tämä ja joku elossaolon merkki oli tänne blogiinkin pitkästä aikaa saatava! Mitään Temptation Islandiin osallistumista tai Austraaliaan muuttoa ei ole luvassa, mutta sellainen pieni ihmiskoe pienessä mittakaavassa.

Aina kun jotain uutta tapahtuu, pelottaa samalla, että entä jos ei tapahdukaan. Tässä kuluneen vuoden aikana on niin moni suunnitelma mennyt sellaisella rytinällä plörinäksi, etten usko enää mihinkään ennen kuin näen jotakin konkreettista. Plörinäksi menneet suunnitelmat on muuten toinen aihealue, josta täytyy kirjoittaa jossain vaiheessa. Olen silti sitä mieltä, että on pelkästään hyvä kokeilla uusia juttuja, testata mikä toimii ja mikä ei – sen sijaan, että vuodesta ja päivästä toiseen vetäisi samalla kaavalla. Ei sellainen ole elämää, ainakaan mulle.

Miltä teidän syksynne näyttää?