KUN EI TEE ENÄÄ MIELI KÄYTTÄÄ RAHAA

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Musta on hienoa, että viime aikojen trendinä on överin kuluttamisen sijaan ollut säästäminen. Säästöjä tekee nykyään muutkin kuin hoivakodit ja maksimaalista voittoa tavoittelevat yritykset. Säästämiseen ja sijoittamiseen on herätty ihan uudella tavalla, ja näistä aiheista keskustellaan paljon arkisemmin kuin ennen. Esimerkiksi Julia Thurénin kirja Kaikki rahasta on noussut kunnon hitiksi, kuten myös Mimmit sijoittaa -blogi – ihan supervirkistävää!

Oma kuluttamiseni on supistunut aika minimiin. Ensinnäkin sen takia, että maapallo on aivan ylikuormittuneessa tilassa ja olen luvannut tänä vuonna (mahdollisuuksien ja itsekurin mukaan) välttää uuden ostamista. Toisekseen sen takia, että haluan nykyään tarkkaan tietää, kenen lompakkoon rahojani kannan. En haluaisi tukea tahoja, jotka tekevät bisnestä epäeettisistä lähtökohdista. Nykyään pyrin tutustumaan tarkemmin yrityksiin, joiden tuotteita tai palveluja ostan. Toisaalta esimerkiksi ruokaostoksilla tämä on ihan hakuammuntaa, eikä minulla ole pienintäkään hajua, millaisissa oloissa ostamiani pensasmustikoita tai perunalastuja tuotetaan.

Tänään luin Ylen uutisen suomalaisten vaatemerkkien vastuullisuusvertailusta. Jutussa kerrotaan, että suomalaiset brändit menestyivät heikosti avoimuuteen keskittyvässä kansainvälisessä vastuullisuusarvioinnissa (Eettisen kaupan ry:n tekemä selvitys). Ja tää onkin juttu, jonka suhteen myös meidän kuluttajien pitäisi olla ankarampia. Mielestäni meidän tulisi jollakin tapaa vaatia yritysten taustoja läpinäkyvämmiksi. Siis sillä tavoin, ettei mikään markkinointitiimin veistelemä sanahelinä eettisistä lähtökohdista riitä, vaan tarvitaan faktaa pöytään. Toisaalta oma hyvinkin tuore kokemukseni osoittaa, että yritysten ”faktat” voivat olla ihan mitä sattuu. Siksi on hyvä, että taustoja tutkitaan aiempaa enemmän.

Oma uudenvuodenliupaukseni tosiaan oli pyrkiä välttämään uuden ostamista ja olenkin aika hienosti siinä onnistunut. Tammikuussa en ostanut yhtäkään uutta vaatetta, helmikuussa lipsahti ja ostin kuvauksia varten kaksi eri asukokonaisuutta (hame, paita, housut, neule, vyölaukku). Maaliskuussa onnistuin jälleen pitämään nollatoleranssin ja nyt huhtikuussa sorruin maailman upeimpaan kukkahaalariin. Kaiken maailman kevätmekkohoukutukset vilisevät sen verran vilkkaina mielessä, että saatan ajautua ostoksille vielä toistekin. En siis ole mikään täydellinen ihminen täydellisellä itsekurilla varustettuna, mutta jossain ruodussa yritän itseni silti pitää.

Toisaalta olen myös sitäkin mieltä, että kansantaloudella ei välttämättä mene kovin hyvin, jos kaikki lyövät lompakonnyörinsä kiinni. Kuluttaminen ei sinänsä ole mikään synti, mutta pitäisi olla tarkempi, mihin kuluttaa. Ensi viikolla 22.-28.4 tulee jälleen vaatevallankumous, jonka tavoitteena on peräänkuuluttaa vaateteollisuuden vastuullisuutta. Vaatevallankumoukseen voi jokainen osallistua ottamalla someen kuvan vaatteestaan ja tägäämällä #whomademyclothes. Itse aion osallistua! Tekisi oikeastaan mieli postata koko vaatekaappi Instagramiin ja jäädä odottelemaan yritysten vastauksia.

Millaisia ajatuksia nämä asiat teissä herättävät? Ja jaksaako kukaan edes lukea tällaista paatosta vai olisiko aika vaihtaa taas kevyempiin aiheisiin?

P.S. Kannattaa käydä allekirjoittamassa vetoomus yritysvastuulaista täällä, jos et sitä vielä ole tehnyt!


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina | 7 vastausta

KUN HAASTOIN JUNGLE JUICE BARIN OIKEUTEEN

FOCUS ON FASHION | Yleinen

Ennen tämän jutun lukemista, käy lukemassa postaus: ”Kun sain potkut Jungle Juice Barista”.

Päätin marraskuisen postaukseni sanoihin: ”Ystäväni pessimistinen analyysi oli, ettei kannata lähteä taistelemaan, ne voittaa kenellä on eniten rahaa. Lähdin silti ja kaikesta pelosta huolimatta toivon, että tämä oli oikea valinta.”

Kuten joku on saattanut jo uutisista lukea, valintani ei ollut oikea. Olen luopunut oikeudenkäynnistä Jungle Juice Baria vastaan ja saanut maksettavaksi laskuja yli 10 000 euron edestä.

Noora Fagerström väittää:

”Asian käsittely oikeudessa on nyt tullut päätökseensä, kun jutun nostanut perui asian käsittelyn ja luopui vaatimuksistaan, sillä riittäviä perusteita väitteille ei ollut.” 

”Tuomari on todennut, että niillä väitteillä, mitä hän on sinne esittänyt, ei ollut perusteita. Sen jälkeen Jokinen on peruuttanut kanteen.”

Minusta on melko ikävää, että yrittäjä laittaa sanoja suuhuni, sillä tämä ei pidä paikkaansa. Tuomari ei ole todennut väitteitäni perusteettomiksi (asioita todetaan vasta käräjäoikeuden käsittelyssä ja sitä ei ikinä tullut) – yksi teemoistani tosin jätettiin pois.

Syy sille, että jätin koko prosessin kesken, oli se, että valmisteluistunnon jälkeen minulle tuli vahvasti olo, etten voi tätä mitenkään voittaa. Tämä fiilis seurasi mm. seuraavista asioista:

-Vastapuoli keksi kesken prosessin (heinäkuussa 2018 – koeaikapurku tapahtui helmikuussa 2018) aivan uusia perusteita irtisanomiselleni. Yksi väitetyistä syistä oli auktoriteettiongelma, josta en saanut koskaan tätä ennen kuulla. Toki jos omista oikeuksistaan kiinni pitäminen luetaan auktoriteettiongelmaksi, voin ajatella, että itseltäni sellainen löytyy. Näitä uusia teemoja todistamaan oli tulossa mm. henkilö, joka ei ole ollut koskaan kanssani töissä. Voin vain arvailla minulle itselleni tuntemattoman ”työkaverin” motiiveja tulla todistamaan.

-Koin, että oma näyttöni ei enää riitä tätä juttua varten ja että vastapuoli pelaa kovemmilla panoksilla kuin minä, lastentarhanopettajan palkkaa saava yksityishenkilö.

-Suuri osa omista todistajistani karsittiin valmisteluistunnossa pois ja takanani olisi seissyt kuuden ihmisen sijaan vain kaksi. Lopullisina todistajina olisivat olleet 1) henkilö, joka oli kanssani kolmen päivän ajan samassa työpaikassa (sai potkut heti, kun löysi hukassa olleen työtodistuksen, joka olisi oikeuttanut harjoittelijan palkan sijaan täyteen palkkaan) sekä 2) henkilö, joka työskenteli pääkaupunkiseudulla Jungle Juice Barissa pitkään ja seurasi sivusta, kun nuoria tyttöjä irtisanottiin jatkuvasti perusteetta.

-Kun lähdin juttua eteenpäin viemään, olin täysin varma, että minähän tämän voitan. Olen rehellinen ja oikeassa. Se vaan ei riiitänyt, eikä riittänyt rohkeuskaan. Heti kun asia muuttui yhtään epävarmaksi, vyöryi järkyttävä ahdistus päälleni. Tästä taas seurasi aika mittavia terveysongelmia.

Monen perusteetta irtisanotun kokemuksia kuunnellessa korostui pelko aloittaa uusissa työpaikoissa, huonontunut itsetunto sekä häpeä. Harva yhteyttä ottaneista lähti mukaani juttuun todistajaksi, sillä pelko omien kasvojen menettämisestä oli suuri.

INSTAGRAMISTANI @sallajokin löytää vielä tänään entisten työntekijöiden kokemuksia. Tullaan myös juttelemaan aiheesta viikonloppuna julkaistavassa Kuuhullujen podcastissa!

Tuntuu äärimmäisen pahalta, että on yrittänyt tehdä kaikkensa oikeudenmukaisuutta edistääkseen ja loppu on muuta kuin onnellinen. Nyt yritän kaivaa itsestäni kaiken henkisen kapasiteetin, jotta pystyn unohtamaan tämän ja olemaan katkeroitumatta sen enempää. Kiitos kaikesta tuesta matkan varrella ja kaikista isoin kiitos niille tyypeille, jotka olisivat lähteneet juttuun todistamaan – te olette syy, miksi uskoni ihmisten hyvyyteen ei ole ihan täysin mennyttä! Suurkiitos myös asianajajalleni sekä hänen tiimilleen – olitte aivan mahtavia!

(ja ennen kuin kukaan tulee vääntämään koeajasta mitään, niin koeajallakaan ei saa irtisanoa työntekijää ilman asiallista perustetta (Työsopimuslaki). Jungle Juice Bar on myöntänyt, ettei kohdallani järjestetty tilaisuutta tulla kuulluksi).


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina | 63 vastausta

KETÄ ÄÄNESTÄN

FOCUS ON FASHION | Yleinen

En ole vielä lopullisesti päättänyt, kuka eduskuntavaaliehdokkaista saa ääneni, mutta jonkinlaiseen tulokseen äänestyspäätöksestäni olen kuitenkin tullut.

-Uskoni ihmiskuntaan on aika mennyttä ja tuntuu, että kyneerpäät ojossa ja euronkuvat silmissä -meininki on todellisuudessa perusta ihan kaikelle. Enää en äänestä puoluetta, jolle olen yleensä ääneni antanut.

-Valitsen puolueen, joka yrittää pitää huolta kaikkein tärkeimmästä eli maapallosta. Vaikka puolueen kaikki muut arvot eivät täysin myötäilisikään omiani, niin loppujen lopuksi tärkeintä yli kaiken muun, on se, että maapallosta pidettäisiin parempaa huolta.

-Toinen asia, joka itselleni on erityisen tärkeä, on eläinten oikeudet. Turkistarhauksesta on päästävä eroon, eikä se ole hyväksyttävä elinkeino enää vuonna 2019.

-Jos asuisin Vaasan vaalipiirissä, ääneni saisi Nordic Wildlife Caren Markku Harju. Arvostan ja kunnioitan tämän ihmisen tekemää työtä äärettömästi, enkä ehkä keksi upeampaa elämäntapaa kuin villieläintensuojelu.

-Äänestäisin mielelläni myös sellaista ihmistä, joka välittää pienyrittäjien lisäksi työntekijöiden asemasta. Ei koeaikakikkailuille, määräaikaisten työsopimusten turhalle ketjuttamiselle ja nollatuntisoppareille.

-Yksi syy siihen, miksi vanhuksilla ja lapsilla ei mene hyvin, on se, että näitä palveluja toteuttaa voittoa tavoittelevat yritykset, jotka tekevät säästöjä kyseenalaisin keinoin. Olen aiemmin ollut töissä mm. eräässä (lööpeissäkin näkyvyyttä saaneessa) päiväkodissa, jossa sijaisia ei huutavasta tarpeesta huolimatta otettu, vaan paikalle tuli esimerkiksi johtajan puolikuntoinen isoäiti. Tälle(kin) epäkohdalle tulisi tehdä jotakin.

Kuka saa sun äänesi ja miksi?


Kategoriat: Yleinen | Avainsanoina , | 11 vastausta