Nappasin Charin blogista idean tähän postaukseen – hyviä asioita kolmin kappalein!

Kolme hyvää asiaa päivässäni

Näin postiivisluonteinen haaste ja heti ekana tekee mieli alkaa ruikuttaa siitä, että makaan kotona kuumeessa. Nää on ehkä just niitä päiviä, joista on vaikea keksiä mitään hyvää, vaikka mitään järin pahaakaan ei ole sattunut. Mutta yritetään: mulla on täällä ihana luppakorva kainalossa, jaksoin tehdä ruokaa ja se oli ihan superhyvää (ig storyssa näkyy vielä 21h resepti Indian Curry härkikseen – löydät mut nimimerkin sallajokin takaa) ja se, että olo on pienestä kuumeesta huolimatta huomattavasti parempi kuin eilen. Olin ihan tööt ja nyt oon jo lähes järjissäni.

Kolme hyvää asiaa minussa

Huumorintaju, joka tekee elämästä helpompaa ja hauskempaa. Rehellisyys, joka kuulemma perii maan sekä herkkyys, jonka avulla havainnoin maailmaa ja sen menoa. Monesti koen oman herkkyyteni vähän rasittavana juttuna, mutta ilman sitä olisin huomattavasti huonompi tyyppi.

Kolme hyvää asiaa elämässäni

Ystävät ja perhe. Ei tee mieli kirjoittaa tähän mitään muuta, vaikka siinä on vasta kaksi. Mun ympärillä on pelkkiä hyviä tyyppejä ja se on ehdottomasti parasta yli kaiken muun.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

Opiskelujen aloittaminen ja Turkuun muuttaminen ovat parantaneet elämänlaatuani huomattavasti. Jotenkin niin tasapainoinen olo, etten ole edes muistanut, miltä tällainen seesteinen tyytyväisyys tuntuukaan. Turkuun muuton ja kulttuurintutkimuksen opintojen aloittamisen lisäksi parasta on ollut myös kesä! Kesähän on aina parasta.

Kolme hyvää asiaa blogissani

Ykkösenä tietenkin te! Ja se, että suuri osa teistä on ollut siellä jo yli kymmenen vuotta. Rajua! Kolmantena ehkä se, että tämä kanava on hyvä paikka puhua, kun on jotakin sanottavaa. Saa äänensä kuuluviin.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! Sisäinen meteorologini haluaa myös kertoa, että enää huomenna sataa ja sen jälkeen suuressa osassa maata sää vaihtuu lumeen sekä aurinkoon ♥

Kaupallinen yhteistyö / Redken & Piece of Hair

Viime vuoden syyskuussa sain meilin, jossa kyseltiin haluaisinko toimia Redkenin kasvona – halusinhan minä! Homma lähti käyntiin kuvauksilla Tukholmassa, jossa tapasin myös kampaajani Jamiinan, joka vastasi hiusteni lookista kokonaisen vuoden ajan. Mulla ei ole oikeastaan koskaan elämäni aikana ollut kunnon luottokampaajaa, joten oli hienoa, että nyt vihdoin sellaisen sain! Jamiina työskentelee Ison Omenan Piece of Hair -kampaamossa ja on aivan superlahjakas työssään. Tässä muutamia taidonnäytteitä, jotka ovat kaikki toteutettu Redkenin ShadesEQ-sarjan sävyillä.

Lähdettiin liikkeelle melko tutuissa ja turvallisissa tunnelmissa. Kuvauksiin tehtiin ihana sivulettikampaus ja kiharrettiin hiukset rennoille laineille.

Seuraavalla kerralla uskallettiin jo vähän hurjastella ja hiukseni saivat kauniin pastellivivahteisen sävyn. Muistan, että mulla oli illalla vielä blogipikkujoulut, jonne oli mukava suunnata suoraan kampaajalta.

Helmikuussa lähdettiin lipumaan pikkiriikkisen tummemalle linjalle. Aika järkkyyn kuntoon olin saanut hiukseni muutamassa kuukaudessa! Tää taisi olla se kerta, jolloin ymmärsin alkaa käyttää hoitotuotteita oikeaoppisesti.

Maaliskuisissa kuvauksissa tehtiin hiuksistani aivan supermielenkiintoisen sävyiset. Näin tummaa värimaailmaa ei ole tainnut hiuksissani oikeastaan koskaan olla.

Toukokuussa puolestaan sanottiin heipat pitkille hiuksille ja napsaistiin oikein kunnolla pois. Tykkäsin näistä aivan hulluna!

Kesällä sävytettiin hiuksista kauniin luonnolliset. Näin jälkeenpäin katsottuna pituus oli tässä vaiheessa aika ideaali!

Viimeisellä värjäyskerralla päädyttiin hieman lämpimämpään vaalean sävyyn ja olen tykännyt tästä(kin) tosi kovasti! Before-kuvasta huomaa, että edelliskerrasta olikin jo vähän liikaa aikaa.

Mikä muodonmuutoksista oli teidän suosikkinne?

Mä itse aloin tässä miettiä, että alkaa olla ikävä tuota lyhyttä lookia ja tummakin näyttää näin syksyn tullen melko houkuttelevalta. Tämä vuoden mittainen yhteistyö oli kyllä mahtava tilaisuus vähän tutkiskella, millaisessa hiustyylissä sitä parhaiten viihtyy. Tällainen vaalea, johon on myös oma väri sekoittunut, on ehdottomasti mulle se turvallisin valinta. Ja pituutena ehkä tylsä keskipitkä, vaikka tuo lyhempikin taas kiinnostaisi. Shades EQ Gloss -sarjan hoitoainemaiset värit olivat hyvin hellävaraisia ja ammoniakittomia. Mikäli inspiroiduit tukkatyyleistäni, niin käy kurkkaamassa Redkenin sivuilta, mistä löytyy sinua lähin Redken-kampaamo!

Muistan, kun vuonna 2009 Suomen ensimmäistä blogiportaalia Indiedaysia oli alettu perustaa, ja Indien silloinen toimitusjohtaja teroitti meille (junalla jostain korven keskeltä saapuneille bloggaajille, joilla ei ollut mitään hajua siitä, mitä tuleman pitää), että olemme mielipidevaikuttajia. Vaikutamme ihmisten mielipiteisiin.

Tuolloin meininki oli aivan eri kuin tänä päivänä. Blogit keskittyivät ensisijaisesti oman elämäntyylin esittelyyn ja kaupalliset yhteistyöt olivat vielä siinä vaiheessa huomattavasti pienemmässä roolissa. Olisin naurahtanut äänekkäästi, jos joku olisi puhunut blogitekeleeseeni viitaten minun henkilöbrändistä, yleisön sitoutuneisuudesta tai oheiskanavieni engagement ratesta.

Toki blogit (etenkin muotiblogit) olivat jo tuolloin kulutushysterian tyyssijoja, mutta mukana oli myös paljon mielipidepostauksia ja tavallisia kuulumisia ilman taka-ajatuksia. Ei laskelmoitu sitä, että onko jokin kannanotto mahdollisten yhteistyökumppaneiden mieleen. Ei mietitty, millainen kannattaa olla, jotta saa paljon yhteistöitä. Ei mietitty, mitä on kannattavaa suositella, vaan suositeltiin just sitä, mistä tykättiin.

Sisko Savonlahti kirjoitti elokuussa Helsingin Sanomiin kolumnin: Mainostaminen on mainostamista, vaikka sitä kutsuisi vaikuttamiseksi. Kolumnissaan Savonlahti kiteyttää: ”Harva meistä haluaa enää nähdä mainoksia, ja yritykset tietävät sen. Siksi on alettu puhua ”vaikuttamisesta” ja ”vaikuttajista”.” Itse olen aina kokenut, että sana vaikuttaja liittyy ensisijaisesti muuhun kuin mainostamiseen, mutta tuon jutun jälkeen ymmärsin, miten kenties valtaosa sen kokee. Olen aiemmin ajatellut vaikuttamisen tietynlaisena suunnannäyttämisenä, mutta on ihan totta, että suuntaa näytetään lähinnä sen suhteen, mitä kannattaa ostaa. Ja valitettavan usein suositellaan jotakin, jonka ostamista olisi nimenomaan hyvä välttää. Kuten pikamuotia.

Mulla on meneillään vähän sellainen kausi, etten tiedä haluanko olla missään määrin minkäännäköinen vaikuttaja. Vaikuttajat tuntuvat olevan vähän pösilöitä (itseni mukaan lukien – olenhan mainostanut menemään ties mitä tilpehööriä). Kauas on tultu niistä ajoista, kun riemuitsin yhteistyöstä kauppakeskuksen kanssa tai lentelin ilolla Oslon muotiviikoille. Kauppakeskukset ja muoti eivät enää ole lempiasioitani.

Toisaalta olen myös viimein tajunnut, ettei kaikkiin yhteistöihin tarvitse lähteä mukaan. Tänä vuonna olen kieltäytynyt useammasta yhteistyöstä kuin mitä olen ottanut vastaan. Olen tehnyt paljon ajatustyötä sen suhteen, minkälainen ”vaikuttaja” tahdon olla. Mainostan mielelläni OP Kodin palveluita tai hyvää viiniä, mutta en halua antaa palstatilaa muovisille puhelimen kuorille. Yritän punnita huolella, onko mainostettava tuote tai palvelu tarpeellinen ja vastuullinen.

Instagramin puolella (storeissa) @sallajokin kerron, mikä muu minua kaikessa tässä vaikuttamisessa ja influenssöröinnissä risoo.

(Varmuuden välttämikseksi huomautan vielä, etten koe olevani tämän asian yläpuolella. Myös mun (ja olettattavasti suurimman osan teistä) arki ja työ ovat täynnä ristiriitaisuuksia, joista tahtoisi päästä eroon)