..olin aivan ihanalla Elloksen veneretkellä, jossa pääsimme nauttimaan herkullista lounasta ja jätskibaarin antimia. 

..törmäsin sattumalta siskooni ollessani lenkillä. Aika kiva asua oman isosiskon kanssa samassa kaupungissa pitkästä aikaa. Näin ei olekaan ollut melkein 15 vuoteen.

..tein pitkästä aikaa oikein kunnon ruokaa. Yksin asuessa kokkailen ihan naurettavan harvoin mitään varsinaisia ruokalajeja. Tähän on tultava muutos, sillä koen olevani suorastaan suuri lahjakkuus kauha kädessä!

..tehtiin Stuban ja ystäväni kanssa järkyttävän pitkäksi venynyt lenkki tuossa täydellisessä kesäsäässä. 

..huomasin, että lupiineja kukkii jo aivan valtoimenaan! Monet pitävät lupiineja pelkkänä riesana, mutta itse alan aina nuo pitkulaiset kukat nähdessäni välittömästi muistella lapsuuden kesiä ja J. Karjalaisen rytmejä.

..ulkona tuoksuu niiiiiiin hyvälle. Niin hyvälle, että voisin melkein itkeä tirauttaa!

..nukuin päikkärit parvekkeella ja näin pelkkiä hyviä unia ♥

..postisetä kiikutti luokseni ihania paketteja. Yhdestä kuoriutui mm. maailman suloisimmat olkipohjaiset kengät, jotka pääsevät varmasti vilahtelemaan bloginkin puolella ihan pian! Aika kovanluokan pakkomielle muuten meneillään noiden olkipohjaisten kenkien suhteen täällä. Nämä tänään tulleet olkoon viimeiset!

Toivottavasti sielläkin puolella ruutua oli ihana kesäkeskiviikko!

..pomppia tasajalkaa Ruisrockissa ja Flowssa

..pussailla ainakin lehmiä, lampaita ja heppoja

..tehdä vähintään yhden kunnon mökkireissun (mielellään monta)

..ottaa paljon kuvia parhaista hetkistä

..heilua kukkaseppele päässä paljain jaloin bikineissä aina kun mahdollista

..saada soittolistan täyteen biisejä, jotka itkettävät haikeudellaan kesän päätyttyä

..kävellä kotiin auringon noustessa

..käydä veneilemässä sekä soutuveneellä että moottoribotskilla

..kierrellä ympäri ämpäri pitkin Suomea

..toteuttaa hulluja spontaaneja ideoita – niistä syntyy aina ne kaikkein hauskimmat muistot

..viettää kaikki mahdollinen aika ulkona taivasalla – ehkä jopa nukkua ulkona

..muistella talven pakkasia, toppatakkeja ja tyhiä katuja, jotta ymmärrän varmasti ottaa kaiken ilon irti viimeistä pisaraa myöden

Oi kesä, rakastan sua jo nyt ja tiedän, että teet musta taas maailman onnellisimman. Niin on oikeastaan käynyt jo! En haluaisi olla se ihminen, joka elää kesää varten, mutta jotakin kummallista siinä on, että aina kesän alettua sisälläni herää joku, jota ei talvella tavoita yrittämälläkään. Lämpöasteiden kohottua ja luonnon värityttyä silmiini syttyy ihan valtaisa elämänpalo ja yhtäkkiä ymmärrän tasan tarkkaan, mistä koko elämässä on kyse. Voi kunpa olisi näin ihan aina!

Joka kesä elän hokien itselleni, että tämä on varmasti viimeinen kesä ikinä, kun voin vailla huolen häivää nautiskella kuukausitolkulla. Niin sitä silti vaan vuosi toisensa jälkeen onnistuu downshiftaamaan asiansa siihen kuosiin, että on mahdollisuus ottaa koko kesä iisiä. Näin kävi tänäkin vuonna. Tai kyllähän tässä tällä kertaa kulkee omat bisnekset rinnalla mukana koko ajan, mutta aikatauluni saan jälleen räätälöidä aivan itse. Lopetin tiistaina päivätyöni lastentarhanopettajana ja nyt on kalenteri ihanan tyhjä – yllin kyllin tilaa kaiken maailman kesähuligoinnille ja haaveiden toteuttamiselle. Seuraavaksi voisin kaavailla kunnon bucket listin ja alkaa elää sen mukaisesti. 

Ihan ekana ajattelin kuitenkin rynnätä Turkuun, jossa olin itse asiassa viime perjantainakin juttelemassa ammattikorkeakouluopiskelijoille yrittäjyydestä, ihastelemassa kukkivia kirsikkapuita, nautiskelemassa jokilaivojen tunnelmasta, herkuttelemassa intialaisella ruualla ja moikkaamassa kavereita. Sinne takaisin nyt! 

IHANAA VIIKONLOPPUA KAIKILLE!